Avengers: Endgame ja modernin tehostespektaakkelin luonteen rikkominen
Marvel päästää 10 vuoden jälkeen suurelokuvansa vapaaksi kangistuneista kaavoistaan. Lopputulos on yllättävä.
Marvel päästää 10 vuoden jälkeen suurelokuvansa vapaaksi kangistuneista kaavoistaan. Lopputulos on yllättävä.
Muutamia poimintoja Season Film Festivalin antimista.
Black Panther ankkuroi koko olemuksensa antagonistinsa ympärille ja se toimii paremmin kuin yksikään aiempi Marvel-elokuva.
R&A-raportin kolmannessa osassa käsitellään kauhua, jännitystä, rikoksia ja fantasiaa.
Supersankarit eivät enää ole supersankareita, vaan pateettisia itseään täynnä olevia sci-fi-seikkailijoita. Toivoa kuitenkin on.
Paletti alkaa hajota edetessään, kun kahteen ja puoleen tuntiin puristetaan liian suuri määrä tavaraa ja silti paikoin tuntuu, että tarina ei etene suuntaan eikä toiseen.
Netflixin tuottamissa Marvel-sarjoissa on liberaaleissa arvoissa kylvetettyä sanomaa enemmän kuin Marvel-elokuvissa varsinaista sisältöä.
Alejandro González Iñárritun Birdman näyttää yhdellä otoksella kuvatulta, mikä sopii tavattoman hyvin Michael Keatonin esittämän urakuoleman kokeneen näyttelijän sen aikana kokemiin ahdinkoihin, jotka kattavat juuri sellaiset uransa ehtoopuolella olevan ihmisen suuret elämäkysymykset kuin voisi odottaakin, esimerkiksi vieraantuneen tyttären kanssa jonkinlaisen yhteyden etsimisen, ja itselleen jonkinlaisen tarkoituksen löytämisen.