Poliţist, Adjectiv (2009)
Järjestelmä lamaannuttaa kapinan, palauttaa kurin ja jatkaa uudelleenkoulutusta. Yksilöä muistutetaan hänelle pakotetusta roolista. Hän on isomman kokonaisuuden osa, ei olemassa itsessään.
The Rover (2014)
The Rover alkaa johdannolla, tekstirivillä, kuin sotkuinen genre-elokuva, tai kesken jäänyt sotkuinen genre-elokuva, joka jälkeenpäin leikkauspöydällä on yritetty pelastaa antamalla sille selkeämmät raamit: ”Australia, kymmenen vuotta romahduksen jälkeen.”
Rakkautta & Anarkiaa 2014, osa 2
The Mole Song, Joe, The Fake, When Animals Dream, Cannibal, The Babadook.
Il Cinema Ritrovato 2014
On sangen osuvaa, että Euroopan vanhin yliopistokaupunki Bologna toimii näyttämönä maailman johtavalle elokuvan historiaan keskittyvälle festivaalille. Siinä missä kaupungin yliopistoon on kohta tuhannen vuoden ajan hakeuduttu oppia hakemaan, on Il Lue lisää
Ralf Königin sarjakuvat elokuvina
Ralf König ei ole välttämättä Tom of Finlandin veroinen kansainvälinen homoseksuaalisuuden symboli. König, joka tarkoittaa kuningasta, on siitä huolimatta yksi menestyneimpiä ja tunnetuimpia saksalaisia sarjakuvataiteilijoita, mikä on huikea saavutus ottaen huomioon, että hän on kolmen vuosikymmenen ajan käsitellyt sarjakuvissaan pääasiallisesti homomiesten elämien ylä- ja alamäkiä. Neljä näistä sarjakuvista on saanut elokuvaversion: Vapautunut mies, Tappajakondomi, Kuin kanit konsanaan ja Lisistrata.
Le voleur de crimes (1969)
Petturimurhaaja vastaa tähän Alastoman Amerikan herättämään kysymykseen: miksi ihminen haluaa tulla kuuluisaksi, vaikka sitten muiden ihmisten hengen kustannuksella? JL Trintignant todistaa naisen itsemurhan. Karen Blanquernon ajaa auton ja itsensä sen mukana padon kielekkeeltä ja lysähtää ainakin viidentoista jalan pituuden matkan aina alas maahan asti. Trintignant varastaa tämän itsemurhan (varastaa kuoleman) huijaten sen omaan tiliinsä tunnustuskirjelapun avulla. Siitä alkaa suurenmoinen leikittely poliisivoimien typeryyden ja Trintignantin ylimielisen, omaa egoaan pönkittävän luonteen kesken. Hän keksii ansoja itselleen, ja lopulta, kun katsojan on annettu jo pitkään uinua eräänlaisessa odotuksen tilassa, hän päättää toimia: tehdä kauan odotetun oikean murhan. Alkaa jahti, jossa Trintignant seuraa hänen passikuvansa löytänyttä ja niistä ihastunutta vanhaa naista. Tunnin seuraamisen jälkeen hän, impotentiaalisesti, päätyy vain varastamaan naisen laukun huolimatta itsevarmasta monologista, jota sitä ennen kuulemme, ja jäämään – melkein jättäytymään – saman tien kiinni kahden paikalla olleen miehen saadessa hänet loukkuun. Trintignant on valmis selliin. Miehet kummastelevat sitä, ettei hän normaaliin tapaan panikoi, vaan on melkeinpä tyytyväinen kiinnijäämisestään. On selvää, että näemme psykopaatin toimissaan.
Matka japanilaiseen elokuvaan, osa 4
Koska 90-luvun alku oli lapsuuden parasta aikaa, aloitetaan se nuorison parissa ja tyttökoulusta, johon päästään ohjaaja Shun Nakaharan kanssa sympaattisessa The Cherry Orchardissa (Sakura no Sono, 1990). Vuoden tärkein tapahtuma on ovella ja kuten tapana on, mikään ei ota onnistuakseen, kun hermostuneet teinit hakevat omaa paikkaansa. Samana vuonna ilmestynyt Jun Ichikawan ohjaama Tugumi jatkaa tarkemmin henkilöityen monella tavalla sairaan tytön rikkinäiseen elämään. Ulkopuolisen kertojan ansiosta tapahtumat pidetään suuripiirteisempinä, mikä antaa tarvittavaa aikaa kehittyvälle tarinalle.
Matka japanilaiseen elokuvaan, osa 3
70-luvulta lähtien pakka on entistä enemmän levällään ja alkaa olla jo todella vaikeaa vetää edes vähäisiä yhteisiä linjoja. Kaikkiaan meno kuitenkin tuntuu vain vapautuneen edelleen ja ihan viimeisetkin tabut katoavat, alastomuus näin selvimpänä.