Kategoria:

DocPoint 2014, osa 5

Kalifornian pääkaupungista Sacramentosta 30 kilometriä luoteeseen sijaitsee yksi maailman eniten vartioiduimmasta vankilasta. Folsomin piirivankilaan sijoittuva At Night I Fly on elokuvasäveltäjänä muun muassa toiseen festivaalin elokuvaan Belleville Babyyn musiikit tehneen Michel Wenzerin debyyttityö kokopitkänä elokuvana, vaikka kestoa tällekin elokuvalle tulee vain sopivat 88 minuuttia. Folsom on sama paikka, jossa muun muassa Edward Bunker ja Danny Trejo ovat nuorina lusineet, ja jossa Johnny Cash kävi kuuskytluvulla heittämässä kuuluisat keikkansa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Epäilyksen yläpuolella (1970)

Elio Petrin Epäilyksen yläpuolella on yksi niistä omituisista tapauksista, jotka ovat ilmestyttyään saaneet valtaisasti suitsutusta osakseen, mutta joita aika ei ole nostanut muiden maailman, saati edes italialaisen elokuvan klassikoiden joukkoon

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

StageFright (1987)

1980-luvun lopulla italialainen kauhuelokuva teki hidasta, mutta varmaa kuolemaa. Amerikkalainen slasher-aligenre oli ottanut suuria vaikutteita italialaisista giallo-elokuvista, eikä italialaisilta riittänyt rahkeita vastata tähän uuteen hittigenreen tiettyjä suuremman budjetin poikkeuksia lukuun ottamatta, joihin lukeutuu esimerkiksi Lamberto Bavan mainio Demons. Vuonna 1987 kuitenkin Michele Soavi, tässä vaiheessa Joe D’Amaton ja Dario Argenton kanssa työskennellyt käsikirjoittaja/näyttelijä/ohjaaja sai tilaisuuden tehdä esikoisohjauksensa. Syntyi Suomessa hilpeästi nimetty Mielisairaalan massamurhaaja, eli StageFright. Se jäi historiankirjoihin ainoana merkittävänä yrityksenä italialaiselta elokuvateollisuudelta paitsi ottaa suuresti vaikutteita slasherista, myös tehdä vastaisku sen ytimeen pelkän halvan matkimisen sijasta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Night Visions 2013, osa 2

Udo Kier oli Night Visionsin kunniavieras, mutta valitettavasti allekirjoittaneella jäi miehen retrospektiivi vain kahteen kappaleeseen. House on Straw Hill (tunnetaan myös nimellä Exposé) on Olkikoirat/Hohto –tyylinen cocktail, jossa Kierin esittämä, sangen ahdistunut kirjailija vuokraa eristäytyneen mökin maaseudulta voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Hän eroaa tyttöystävästään (Fiona Richmond, jolla lienee hyökkäävimmät näkemäni torpedotissit koskaan) ja palkkaa sattumalta tapaamansa Lindan (Linda Hayden) avustajakseen mökille. Siellä Kier tuskailee kirjansa kanssa ja yrittää köyriä Lindaa, joka tuntuu olevan sairaalloisen kiinnostunut kirjasta. Lopulta ex-tyttöystävä saapuu paikalle ja seuraa lesbiaanista seksiä ja järjetöntä väkivaltaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Rakkautta & Anarkiaa 2013, osa 2

Menetettyään vanhempansa auto-onnettomuudessa, jäävät sisarukset Bianca ja Tomas ikään kuin tyhjän päälle. Teini-iän viimeisiä vuosiaan viettävät nuoret joutuvat itsenäistymään yllättäen, ja vaikka he saavat esimerkiksi vanhempiensa asunnon perintönä, ei heillä ole enää mitään, millä elää. Tomas kiinnostuu kehonrakentamisesta, ja alkaa pinnata koulusta eikä Biancan työ kampaamon hiustenpesijänä tuota tarpeeksi rahaa molempien elättämiseen. Nuorten elämä tuntuu olevan täysin pysähdyksissä, ja elokuvan tapa kasvattaa hahmojaan näyttämällä heitä vain makaamassa sohvalla tai haahuilemassa ilman päämäärää tukee tätä vaikutelmaa erittäin hyvin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Rakkautta & Anarkiaa 2013, osa 1

Jos olen aivan rehellinen, niin katsoin Mudin William Friedkinin Killer Joen innoittamana, toivoen Matthew McConaugheylta yhtä sikamaista roolisuoritusta. Elokuva sijoittuu Yhdysvaltain etelävaltioihin, jonka maaseudulla asuu tunnetusti perin outoja ja vastenmielisiä ihmisiä. Mutta ei, Mud ei ole ollenkaan sikailua, jota toivoin, mutta siitäkin huolimatta ihan näpsäkkä kasvutarina, joka käsittelee miehen elämän haasteista suurinta: naista.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Espoo Ciné 2013, osa 2

Italiasta kajahtaa Marco Bellocchion pöhköllä melodraamalla, jossa seurataan muutamaa ihmistä Italiassa vuoden 2009 helmikuussa kuuluisan koomapotilas Eluana Englaron viimeisinä päivinä. Tietääkseni puhtaan fiktiiviset hahmot joutuvat jokainen “sattumanvaraisesti” kohtaamaan ympärillä Englaron eutanasiamahdollisuudesta kuohuvan yhteiskunnan kautta omia eutanasiaan liittyviä kokemuksia. Lääkäri päättää pelastaa narkkarin, Englaron isän eutanasiapyynnöstä äänestävä senaattori pohtii meneekö puolueensa mukana asiassa vai ei, ja toisaalla näyttelijäperheen poika yrittää auttaa kauttaaltaan halvaantunutta vihannessiskoaan kuolemaan, jotta hänen äitinsä palaisi teatterin lavalle.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus