Kategoria:

The Great Gatsby – Kultahattu (2013)

Olen kuluttanut viime päivinä paljon vapaa-aikaa kännykkäni ääressä. Ruudulla on pyörinyt Kairosoftin kehittämä yksinkertainen videopeli nimeltä Game Dev Story. Pelin ideana on nostaa pelistudio vasta-alkajasta huippuluokkaan päättämällä mitä pelejä tiimi tekee. Pelejä tehdessä voi määrätä tiimin jäsenille vastuualueita tai palkata ulkopuolisia spesialisteja samoihin tehtäviin. Miten kännykkäpelailuni liittyy Baz Luhrmannin filmatisointiin The Great Gatsby – Kultahatusta? Kultahattu muistuttaa minua elokuvasta, joka voisi syntyä jonkinlaista Film Studio Talea pelatessa, jos kaikki tekijät palkattaisiin ydintiimin ulkopuolelta. Ohjaajana on vanha kunnon Baz näyttävine kuvastoineen, yhtenä tuottajista ja soundtrackillakin kuultavana on itse Jay-Z. Gatsbya itseään näyttelee Leonardo DiCaprio. Pukujen suunnittelussa on ollut mukana Armanin edustajia. Lavastajana on moninkertainen Oscar-voittaja Catherine Martin. Jos näille ihmisille asettaisi Game Dev Storyn tapaan pistearvoja jokaisen ammattitaidon kohdalle, tulisi yhteenlaskettu pistesaldo kolkuttelemaan taivaan portteja. Vaan kuten surullisenkuuluisalle Lard Games Companylleni usein on käynyt, kymmenet yksittäiset alansa mestarit eivät välttämättä takaa toimivaa lopputulosta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Broken City (2013)

Allen Hughes aloitti uransa veljensä Albert Hughesin kanssa ohjatulla Menace II Societylla. Tästä aikanaan inhorealistisesta katukuvauksesta mies on nyt siirtynyt Hollywoodin hellään huomaan, ja Broken City on hänen ensimmäinen kokopitkä teatterilevitykseen päätyvä soolo-ohjauksensa. Outoa kyllä, se on kokonaisuutena huomattavasti eheämpi kuin hänen veljensä kanssa aiemmin Hollywoodissa tehtaillut From Hell sekä The Book of Eli.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Animatricksin kansainväliset huiput

Tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettävät Animatricks-festarit tarjoavat kahdeksan erilaista näytöstä. Kaksi pitkää animaatioelokuvaa, sarjan kuubalaisia lyhytanimaatioita, pari settiä kotimaisia outouksia ja ennen kaikkea kaksi esitystä kansainvälisiä huippuja. Ammattimaisten ja puoliammattimaisten elokuvien lisäksi tarjolla on myös yksi näytös lasten ja nuorten tekemää animaatiota lapsille.

Valikoima on kautta linjan laadukasta, mutta parhaiten vastinetta rahoille saa kummastakin Kansainväliset huiput -sarjasta. Tässä ajatuksia kahdesta huipusta per sarja.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Zomba di Mare (2013)

Zomba di Mare on Sami Pöyryn ensimmäinen ensi-iltansa saava kokopitkä elokuva ja toimii eräänlaisena toisintona Pöyryn aiemmasta lyhytelokuvasta Zomba Intenso. Intenson tapaan di Mare on kuvattu pääpiirteissään ilman varsinaista käsikirjoitusta ja jälkituotannossa suomalaisten näyttelijöiden puheen päälle on dubattu italiankielistä puhetta, joka taas on tekstitetty jälleen suomeksi. Elokuvan vaikuttimena toimineen Lucio Fulcin visuaalisuutta hakevan jäljen huomaa erityisesti elokuvan upeissa pysähtyneissä ja sumuisissa maisemakuvissa ja hienovaraisen surrealismin vivahteessa. Juuri kuvauksensa puolesta Zomba di Mare on paikoitellen upeaa katsella.

Julkaistu: Kirjoittaja: Kim Sainio
Kategoria:

The Host (2013)

Twilight-kirjasarjan kynäilleen Stephanie Meyerin libidoa ei näemmä tyydyttynyt tukahdetun seksuaalisuutensa purkamisesta ideaköyhäksi vampyyrifantasiaksi, vaan hänen piti jatkaa elämäntyötään esitellen omituisia seksikuvitelmiaan, tällä kertaa sci-fin muodossa. The Hostin tekijäjoukossa on lupaavia nimiä – 90-luvun parhaimpiin tieteisfantasioihin lukeutuvan Gattacan ohjannut Andrew Niccol ohjasi ja käsikirjoitti Meyerin kirjan pohjalta, ja pääosassa on Joe Wrightin teoksista uransa käynnistänyt yleensä erinomainen Saoirse Ronan. Valitettavasti väitettiinhän David Sladeakin hyväksi kauhuohjaajaksi ennen Twilight – Epäilystä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila