Aina silloin tällöin tulee vastaan elokuva, joka onnistuu esittämään elämän niin pelottavasti, että se kääntää herkän henkisen tasapainoni hetkeksi mullin mallin. Gaspar Noén Irreversible oli tällainen elokuva. Muistan edelleen kuinka sen jälkeen jouduin kävelemään ympäri asuntoani, hengittäen sisään ja ulos, vakuuttaen itselleni, että kaikki on ok. Irreversiblen pessimistinen ja fatalistinen sanoma puristi rintakehässäni kuin syöpäläinen. Pitkään aikaan en ollut kokenut mitään yhtä järisyttävää, ennen The Act of Killingia. Kyse on yksi 2000-luvun oivaltavimmista ihmisyyttä ja ihmisenä olemisen ongelmia käsittelevistä elokuvista. Se on järisyttävän ristiriitainen, ahdistava, hauska, surullinen, vastenmielinen taideteos, joka saa sinut näkemään hetken ajaksi millainen on karvaton nisäkäs nimeltä ihminen.