Kategoria:

Night Visions 2013, osa 2

Udo Kier oli Night Visionsin kunniavieras, mutta valitettavasti allekirjoittaneella jäi miehen retrospektiivi vain kahteen kappaleeseen. House on Straw Hill (tunnetaan myös nimellä Exposé) on Olkikoirat/Hohto –tyylinen cocktail, jossa Kierin esittämä, sangen ahdistunut kirjailija vuokraa eristäytyneen mökin maaseudulta voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Hän eroaa tyttöystävästään (Fiona Richmond, jolla lienee hyökkäävimmät näkemäni torpedotissit koskaan) ja palkkaa sattumalta tapaamansa Lindan (Linda Hayden) avustajakseen mökille. Siellä Kier tuskailee kirjansa kanssa ja yrittää köyriä Lindaa, joka tuntuu olevan sairaalloisen kiinnostunut kirjasta. Lopulta ex-tyttöystävä saapuu paikalle ja seuraa lesbiaanista seksiä ja järjetöntä väkivaltaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Mad Foxes (1981)

Sveitsi on tunnettu käkikelloista, demokratiasta sekä suklaasta. Maassa on myös törkeä määrä massia, jolla jotkut onnekkaat pääsevät mälläämään. Erwin C. Dietrich on sveitsiläinen tuottaja. Dietrichia voisi tituleerata Euroopan Roger Cormaniksi. Kultavuosinaan Dietrich työskenteli espanjalaisen roskamaestron Jesús Francon kanssa. Parivaljakon suhde oli kummallinen. Dietrich sysäsi rahojansa tuotantoihin, joissa Franco vain perseili ja teki toinen toistaan erikoisempia kokeiluja. Francon aikana Dietrich tuotti kattavan määrän seksploitaatiota ja kaikkea muuta törkyä, mitä maa päällään kehtaa kantaa. Lopulta henkinen seinä tuli vastaan, koska Dietrich kyllästyi tuottamaan juopottelulomia. Joka tapauksessa Dietrich tuotti vielä 80-luvulla ilman Francoa läjän sotaelokuvia sekä muuta roskaa, kuten Mad Foxesin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Link (1986)

Tappajahai muovasi aikanaan eläinkauhugenren realistisempaan suuntaan. Tämä Spielbergin vesihirviö oli ensimmäinen aidon kokoinen ja tuntuinen valkohai. Näinpä kumiasusteet ja gorillapuvut vaihtuivat entistä todellisempiin ihmisten saalistajiin – Vaikkei Tappajahai ole realistinen sanan varsinaisessa merkityksessä, on se silti osoitus elokuvan kehityskaaresta, jonka seurauksena tuottajat vierittivät valkokankaalle eläimellisiä tappajia aina karhuista käärmeisiin. Joten ei ole kovinkaan yllättävää, että tämä apinointi johti myös kirjaimellisesti tappaja-apinaan. Näin syntyi elokuva Link. Ohjaajan vastuu annettiin ozploitaation saralla kunnostautuneelle Richard Franklinille, jonka tunnetuimpia elokuvia lienevät Psykon ensimmäinen jatko-osa ja australialainen seksikomedia Fantasm.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

La femme d’à côté (1981)

Kohtalokas nainen on hienotunteinen, uskaltamaton, tyylitelty ja, mikäli lopun aavistaa jo alkumetreistä, myös täysin harmiton elokuva. Enää ei ole nuorekasta innokkuutta, uhmaa, kapinaa, seikkailumieltä. 400 Kepposta ja Jules ja Jim näyttävät nyt luonnollisilta nuoruuden purkauksilta kohti vanhuutta laskeutuvan intohimoisen eläjän retrospektiivissä. Oliko F. Truffaut lupaus, joka haihtui kuin höyhen tuleen? Toisin kysyen onko Truffaut tehnyt Kesyttömän jälkeen ainuttakaan hyvää parempaa elokuvaa?

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Lapsuuspelkoja aikuisille – Haastattelussa ohjaaja Elmo Rautio

Elmo Rautio on oululainen findie-elokuvantekijä, ja luotsaa Aseman Lapset -nimistä elokuvaryhmää, joka on tehnyt jo kolme Muumeista inspiraatiota ammentavaa kauhuelokuvaa, jotka ovat jaossa YouTubessa. Laajakuvan toimittaja tavoitti miehen kesäloman tiimellyksessä ja haastatteli häntä elokuvanteosta ja etenkin Muumi-mytologiaan perustuvien kauhuelokuvien tekemisen syistä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila