Näinkin voi pelata: Kaikki e-urheilusta (2018)
Tietokirjaa Kaikki e-urheilusta (2018) voi pitää eräänlaisena videopelien kilpapelaamisen aapisena.
Need a new search?
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
Tuhottu nuoruus (1947)
Väestöliiton kanssa yhteistyössä toteutettu Tuhottu nuoruus käsittelee pökerryttävän suoraan aborttia, ottaen huomioon, että elokuva on valmistunut vuonna 1947. Taustalla paistaa selkeästi Suomen valtion tarve valaa uskoa sodan runtelemaan kansaan, jotka jatkaisivat suurien sukupolvien tehtailua. Hyvinvointivaltiopornon tirehtööriksi on osoitettu Hannu Leminen ja malliesimerkiksi hän on kehittänyt Niinisen perheen, jonka vaimo pusertaa ulos juuri kuudetta lastaan. Lapsen syntymä on totta kai aina iloinen tapahtuma, vaikka perheen arkea varjostaa liian ahdas kaupunkiasunto ja perheen vanhin tytär, Kirsti riiustelee lääkärinpojan, Einon kanssa. Tunne on molemminpuolinen, sillä Einon perhe suhtautuu myös varsin epäluuloisesti ”laitakaupunkilaisheitukkaan”.
Tuntematon sotilas (2017)
Aku Louhimies filmatisoi tekstiä, jonka merkitys kansan kollektiiviselle identiteetille on valtava. Elokuva joutuu oikeuttamaan omaa olemassaoloaan toden teolla.
Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995)
Suomalaisen elokuvan suurimpiin vastarannan kiiskeihin kuuluvan Jari Halosen toinen ohjaus, Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma yhdistää onnistuneesti lähitulevaisuuteen sijoittuvan dystopiapainajaisen ja miehen henkilökohtaiseen kunniaan ja itsetunnon arvoon sitoutuvan machopalleilun sekä kuorruttaa tämän smogin tunkkaisen jöötin joukoturkkalaisella, kuolaa tiputtavalla itseilmaisulla. Lipton Cockton, entinen Launo Käkkyrä (Jorma Tommila) on murhien sarjaa tutkiva etsivä tulevaisuuden yhdistyneen Euroopan pääkaupungissa, Vladivostokissa. Uusimman murhan tapahtumapaikalla odottaa Brand Marlon (Jari Halonen), liittovaltion poliisipäällikkö, joka vapauttaa Cocktonin esimiehen vastuistaan ja asettaa Cocktonin tutkimusten johtoon. Hänen on raportoitava tutkimusten uusista tuloksista Marlonille tunnin välein.
Iloinen Linnanmäki (1960)
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
Rion yö (1951)
"Minä nielin kyyneleitä,olin kovasti onneton."
Elokuvasäätiön tuella
Elokuvasäätiön tuella on kevyt, nopeasti luettava kirja kiinnostavan taideinstituution historiasta.
Samurai Rauni Reposaarelainen (2016)
Juoppohullusta samuraista kertovassa porilaiselokuvassa mielikuvitusta on ollut lupa käyttää ja sitä on myös käytetty.
Hymyilevä mies (2016)
Vieraileva kirjoittaja Juha Saari kuvailee ulkoisten vaatimusten ja sisäisen kokemuksen ristiriidan kuvaamisen jäävän Hymyilevässä miehessä vajaaksi ja laimeaksi.
Kummeli V (2014)
Allekirjoittaneella on oma historiansa Kummeli–huumorin kannattajana. Nuoremmalla iällä ja etenkin koulukavereiden kanssa ryhmän sketseille ja huumorille tuli naurettua. Välitunneilla televisiosarjan uusi jakso oli jokaviikkoinen puheenaihe. Yritän ehkä hieman puolustella näkemystäni Kummelia kohtaan nostalgialla. Eikö nostalgia kuitenkin ole asia, jolle pitää antaa arvoa? Lapsuudesta tulee olla hyviä muistoja, joita voi ruokkia. Aika on puolustelustani huolimatta tehnyt tehtävänsä, eikä komediaryhmän lapsekas asenne enää jaksa tyydyttää nostalgianälkääni täysin