Season Film Festival 2013
Ensimmäiseltä Season Film Festivalilta valitsimme seuraavat elokuvat raporttiimme: Our Children, Paradise: Faith, The Invisible War, Nina.
Ostakaa makkaraa
I Miten tämä teksti liittyy elokuviin? Kaikilla tavoilla. Ennen kaikkea sillä tavalla, että silmittömän paskan tarjoaminen katsojille tunnustamatta sen omaa heikkoutta on ollut viimeisten muutaman vuosikymmenen ajan valtavirtaelokuvan kiveen hakattu Lue lisää
Werckmeister Harmonies (2000)
Surrealismi on leima, jonka lyövät taideteoksiin ihmiset, jotka eivät jaksa yrittää ymmärtää niitä.
Grand Prix (1966)
Formulat, kuten mikään ei kunnon ylläpitämisen vuoksi harrastettu urheilu, ei perustu järkeen. Urheilun taustalla voidaan nähdä niin nationalistisia kuin yleensäkin idolisoivia käsityksiä ihmiskehosta ja ihmismielestä. Nämä aatteet ovat kuitenkin urheiluun vasta jälkikäteen luettuja merkityksiä. Ne eivät tee urheilusta mitenkään järjellisesti perusteltua toimintaa.
Vaikka formulakisoja seuratessa suomalainen voi tuntea ylpeyttä omaa maataan edustavan kuljettajan menestyessä, kuljettaja ei edusta vain maataan, vaan myös talliaan sekä yleistä ajatusta voittamisesta, ideoita vauhdista, liikkeestä, kunniasta. Voisi sanoa, että ennen kaikkea kuljettaja edustaa itseään, toisaalta kaikkea mitä katsojat haluavat hänessä nähdä.
Työtä merellä, maalla – Vittorio De Setan lyhytdokumentit
Valitettavasti elokuvan historiaa tarkastellaan usein kovin suppeasti ja monotonisesti, raa’asti kanonisoiden ja länsimaalaisesta, virallisesti hyväksytystä ja muka-korrektista vinkkelistä. Tällöin unohtuu erittäin merkittäviä, ilmaisuvoimaltaan rikkaita ohjaajia. Kanonisoidun aseman sijasta nämä henkilöt jäävät ikään kuin sivuhuomautuksiksi, joista vain harva kuulee ja jotka vielä harvempi oppii tuntemaan.
Kaanoneissa huonoin puoli, erityisesti elokuvan puolella, onkin niiden paikalleen jähmettyminen. Usein kaanonit eivät uusiudu edes osittain ajan tarpeita varten, vaan itsepäisesti korostavat kaupallisen elokuvan kuuden tai seitsemän ensimmäisen vuosikymmenen saavutuksia seuraavien ylitse järkähtämättömällä ankaruudella. Mikään elokuva ei voi ainakaan seuraavaan pariin kymmeneen vuoteen olla parempi Sight and Soundin äänestyksessä, kuin Citizen Kane tai Vertigo tai muut vakituiset top kympissä seilaavat perusteokset. Citizen Kanenkin vaihtuminen jälkimmäiseen ykkössijalla kesti puoli vuosisataa. Edes mikään aikalaiselokuva ei voi tulla niin merkittäväksi.
Saastan yhdentekevyys
Luin päivänä muutamana Tom Wolfea, 60-luvun uuden journalismin kulmakiveä, joka railakkaiden ja kokeilevien sanomalehtiartikkeleidensa jälkeen alkoi rustailla tähtitieteellisiä määriä myyneitä romaaneja, joissa hän sovelsi journalistista ammattitaitoaan selvittäessään kirjoittamiensa asioiden taustoja.
Wolfen lukeminen on nautinnollista, vaikka kyseinen lukemistossani ollut kirja (Hooking Up, suom. Täydessä terässä) ei kokonaisuutena hirveästi värisyttänytkään. Nautintoa lukeminen oli siksi, että vaikka Wolfe on pääasiassa poliittisesti konservatiivi, siis ajatuksiltaan hyvin kaukana allekirjoittaneesta, hän löytää juuri oikeat sanat ja osaa ilmaista itseään jouhevasti – toisin sanoen Wolfe on erittäin hyvä kirjoittamaan.
Donald Richie 1924–2013
Yksi merkittävimmistä aasialaisen, ennen kaikkea japanilaisen elokuvan viestinviejistä länsimaissa on kuollut. Toimittaja, kirjailija, kriitikko ja kokeellisen elokuvan ohjaaja Donald Richie, menehtyi eilen Tokiossa, 88 vuoden iässä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Japan Times, jonne Richie kirjoitti elokuvakolumnia 1950-luvulta aina viime vuosille asti.
Ohiossa syntynyt ja toisessa maailmansodassa palvellut Richie muutti Japaniin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jolloin hän toimi toimittajana ja elokuvakriitikkona Pacific Stars and Stripes -lehdessä. 1950-luvun vaihteessa muutamaksi vuodeksi opiskeluja varten takaisin Yhdysvaltoihin muuttanut Richie vietti suurimman osan loppuelämästään Japanissa. Paitsi että Richie oli lumoutunut maan kulttuurista, hän koki Japanin olleen 50-luvulla vapaamielisempi kuin Yhdysvallat, erityisesti seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Richie itse oli avoimesti biseksuaali. Lopun elämänsä Richie vietti pääsääntöisesti Japanissa. 1970–80-luvuilla hän toimi maailman johtavan nykytaiteen museon, New Yorkin Museum of Modern Artin, elokuvakuraattorina.
The Killing of a Chinese Bookie (1976)
John Cassavetesin Kiinalaisen kiristäjän murha ei ole ehkä ohjaajansa iskevin elokuva, mutta se saattaa hyvinkin olla hänen henkilökohtaisimpiaan.