Mission: Impossible – Rogue Nation (2015)
Toisinaan sitä pysähtyy miettimään tajuaako McQuarrie itsekään elokuvansa hölmöyttä, mutta pohjimmiltaan uskoisin näin enimmäkseen olevan.
Yuke’s imee, eli kuinka moderni vapaapainipeli voidaan pelastaa?
Vapaapainipelit ovat polkeneet paikoillaan viimeiset 15 vuotta. Miten voimme pelastua tästä ahdingosta?
Keskeneräisen lumo
Viime vuosina elokuvadokumenteissa on nostanut päätään mielenkiintoinen suuntaus; elokuvat epäonnistuneiden elokuvien tekemisestä. Syystä tai toisesta kuolleiden projektien potentiaalin hehkuttamiseen keskittyvissä dokkareissa on jotain tavattoman lumoavaa.
Spry Fox ja hyvän älypelin sekä mobiili-designin sudenkuopat
Mobiilipuzzlepelien aateliin kuuluvan kehittäjän kautta voi hyvin nähdä, mitä he tekivät oikein ja mitä väärin päästäkseen asemaansa.
Arkham Knightin seikkailut impotenssimaassa
Batman: Arkham Knightin suurimmaksi ongelmaksi ei nouse se, että se on puoliksi tankkipeli, vaan sen uusi superpahis.
Cub (2014)
Assosioiko lapsi vaaran alla olevan ihmisen kanssa mielihyvän vai -pahan? Tämän toteaminen tuntuu olevan käsikirjoituksen perimmäinen ajatus, mutta siihen se jääkin.
Maggie (2015)
Useimmiten elokuvissa kuollutta lasta glamorisoidaan ja nostetaan jalustalle sen sisäisessä kuvakielessä, kun todellinen uhri, vanhempi, joka on yhä täällä, ja hänen tuskansa, jatkavat niin paljon syvemmälle kuin yhteen itkukohtaukseen lapsen hautajaisissa.
Kaavamaisuus vs Luottamus, eli: kuinka paljon rakastan Bansheeta
Jos jokin TV-sarjoissa häiritsee, se on niiden vaatima aika. Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että kulutan yhteen tuotantokauteen yhtä paljon aikaa kuin kymmenen pitkän elokuvan katsomiseen. Banshee on poikkeus.