When there’s no more room in hell, the dead dialogue will walk the web – Goblinin Savoy-säestyksestä

Ikävä fakta taitaa kuitenkin olla se, että ainut mahtavampi biisi Dawnissa on tuo tunnari. Sitä sitten väännettiin ja käännettiin vähän väliä uudestaan ja uudestaan. Leffahan nyt ei itsessäänkään ole erityisen musikaalinen, joten sääliksi kävi katsella bändiä, joka selkeän tylsistyneenä pyöritteli peukaloitaan about tunnin meiningistä.

Orson Welles ja Pahan kosketus

Ei olisi syytä lisätä enää yhtään merkkiä Touch of Evilin ympärille, kertoohan filmi itse jo kaiken, ja siitä on kirjoitettu jo tuhansia liuskoja, mutta hitot: otan silti kahlitun vapauden pieneen muisteluun.