Midsommar – Loputon yö (2019)
Midsommar on kauhuelokuva puhtaassa auringonvalossa.
The Little Stranger (2018)
Lenny Abrahamsonin genrehybridi vie katsojansa surumieliseen rikkaiden rappioon.
Hannibal ja maailmankuvakriisi
Ihmistä on siunattu ainutlaatuisella kyvyllä hahmottaa aikaa kellontarkasti. Oli yö [...]
When there’s no more room in hell, the dead dialogue will walk the web – Goblinin Savoy-säestyksestä
Ikävä fakta taitaa kuitenkin olla se, että ainut mahtavampi biisi Dawnissa on tuo tunnari. Sitä sitten väännettiin ja käännettiin vähän väliä uudestaan ja uudestaan. Leffahan nyt ei itsessäänkään ole erityisen musikaalinen, joten sääliksi kävi katsella bändiä, joka selkeän tylsistyneenä pyöritteli peukaloitaan about tunnin meiningistä.
Avaruusromua (1990-2020) kohtaa Finlandian (1922)
Jukka Mikkolan Avaruusromua-radio-ohjelman audiovisuaalisen muodon saanut viimeinen jakso on ajan ja paikan suhteellistava teos.
Orson Welles ja Pahan kosketus
Ei olisi syytä lisätä enää yhtään merkkiä Touch of Evilin ympärille, kertoohan filmi itse jo kaiken, ja siitä on kirjoitettu jo tuhansia liuskoja, mutta hitot: otan silti kahlitun vapauden pieneen muisteluun.
The Master (2012)
Onko ihminen taantunut eläin vai korkeampi henki matkalla eläimen ruumiissa kohti ylevämpää tarkoitusta? Kummassa muodossaan ihminen toteuttaa itseään paremmin? Toki jo kysymyksenasettelu jälkimmäisessä kysymyksessä itsessään on väärä, mutta paremman elämän tavoittelu tuntuu olevan jatkuva tauti. Kaikki haluavat elää paremmin, olla onnellisia, löytää oman taivaansa. Sitä varten on self-help-oppaita, jotka raiskaavat psykologiaa miten tahtovat; uskontoja yhdistellään new age -mallilla toisiinsa surutta tyydyttämään niitä sisäisiä tarpeita jotka kokee parhaiten omikseen; monet selaavat tuntitolkulla filosofisia ympäripyöreyksiä jaettavaksi Facebookiin miettimättä koskaan millainen ajatuksen rakenne yksittäisen lauseen takana on.
Halloween Ends (2022)
David Gordon Green päättää Halloween-trilogiansa tekemällä sarjan vaikeimman elokuvan.
Inherent Vice (2014)
Inherent Vice valmistui Paul Thomas Andersonin elokuvaksi verrattain nopeassa ajassa ja epätavallisella tyylillä. Tarkoituksena puoliksi improvisoidulla ja leikkaushuoneen ihmeisiin tukeutuvalla työskentelymetodilla oli heijastaa alkuteoksen kirjoittajan, yhdysvaltalaisen postmodernin romaanin keisarin, Thomas Pynchonin, tyyliä.
Nier: Automata (2017)
Koneet koneita vastaan ihmisen jälkeisessä maailmassa, mutta ne koneet ovatkin ihmisiä, tavallaan.