Irlantilaisen elokuvaohjaaja Lenny Abrahamsonin viimeisin elokuvaohjaus The Little Stranger on sovitus Sarah Watersin samannimisestä romaanista, joka on suomennettu nimellä Vieras kartanossa. Kunnianhimoisen projektin toteutumista varmaankin osaltaan siivitti Abrahamsonin edellisen, neljällä Oscar-ehdokkuudellakin huomioidun ohjaustyön Room (2015) kohtalainen menestys.
The Little Stranger on ennakkoluuloton yritys yhdistää kuvaus toisen maailmansodan jälkeisestä Britanniasta goottilaiseen kauhuun. Elokuva alkaa, kun tohtori Faraday (Domhnall Gleeson) saapuu Hundreds Hallin kartanoon hoitamaan sairastunutta palvelustyttöä (Liv Hill) ja tutustuu samalla kartanoa asuttavaan yläluokkaiseen Ayresin perheeseen. Elokuvan edetessä toiseksi päähenkilöksi nouseekin Ruth Wilsonin esittämä Caroline Ayres, leskiäidin (Charlotte Rampling) ja sodassa vammoja saaneen Roderick-veljen (Will Poulter) jäädessä sivummalle.
Elokuvan juonikuvio on sinällään yksinkertainen. Yksin elävä maalaislääkäri Faraday etenee Ayresien perhetutuksi ja vierailut Hundreds Hallissa jatkuvat. Melko pian hänelle käy selväksi, etteivät rapistuneen kartanon asukkaiden asiat ole varsinaisesti hyvin. Perhe on ajan kuluessa köyhtynyt, minkä lisäksi pakkaa sekoittaa vihjailut kartanossa piilevästä pahuudesta. Tohtori Faradayn luottamus rationaaliseen maailmaan alkaa saada säröjä.
Kartanokauhua odottavan katsojan ei varsinaisesti tarvitse pettyä, mutta kauhuelementtejä tarjoillaan säästeliäästi. Surumielisen, kelmeissä väreissä kuvatun elokuvan tunnelmat ovat lähempänä Olivier Assayasin Personal Shopperia (2016) kuin tavanomaista säikyttelykauhua. Elokuvan jännitys rakentuu kiirehtimättä, luontevana osana muita juonenkehittelyjä.
Painostavasta tunnelmasta huolimatta, eivät kauhu ja hiljalleen avautuva Hundreds Hallin mysteeri ole elokuvan hallitseva osa. Ennen kaikkea kyseessä on kuvaus Gleesonin esittämän tohtorin pyrkimyksistä nousta sosiaalisesti kohti yläluokkaa, joka näyttäytyy sisäänsä käpertyneeltä piiriltä. Faradayn osallistueessa elokuvan alkupuolella Hundreds Hallin illanistujaisiin, vieraat olettavat tämän olevan paikalla työtehtävissä.
Keski-ikää lähestyvä Domhnall Gleeson on nappivalinta Faradayn rooliin. Esimerkiksi uudessa Star Wars -trilogiassa näyttelijän poikamainen karisma ei meinannut kantaa, jolloin kenraali Huxin roolin toteutus tuntui paikoin tyhjältä meuhkaamiselta ja hahmo suorastaan tomppelimaiselta. Sulkeutuneen oloisen ja lääkärin auktoriteetillaan epävarmuuksiaan peittelevän Faradayn roolissa Gleeson on kuin kotonaan, löytäen juuri oikeat sävyt. Ruth Wilsonin vaivattoman oloisesti esittämä edelleen naimaton, eloisa ja hieman homssuinen Caroline toimii mielenkiintoisena vastinparina Faradaylle. Enemmän ruutuaikaa olisin kaivannut Charlotte Ramplingin suvereenisti esittämälle talon emännälle. Ramplingin hahmossa yhdistyy ylpeys, menneisyydessä eläminen ja asioiden todellisen laidan kieltäminen tavalla, jota olisi mielellään seurannut pidempäänkin.
Elokuvassa on arvoituksellisuutta ja imua, eikä asioita selitetä piloille. Yksi elokuvan puutteista on kuitenkin se, ettei tohtori Faradayn menneisyys, jota valotetaan takaumissa, tunnu nivoutuvan kiinteäksi osaksi kokonaisuutta. Hahmon kulmakivi on 30 vuotta aiemmin tapahtunut lyhyt vierailu Hundreds Halliin, jonka mahdollisti palvelijana kartanossa toimineen äidin suhteet. Takaumien tarkoitus on myös tarjota välähdys kartanon menneistä loiston päivistä, mutta vaikutelma on kuitenkin hieman lattea ja tunne tarinan kerroksellisuudesta jää vajaaksi.
Ansioistaan huolimatta The Little Stranger on jäänyt vähälle huomiolle, mikä johtunee osin siitä, että se on vaikea elokuva myydä. Sitä on markkinoitu kauhuelementeillä, mutta tällöin on kenties jäänyt tavoittamatta ne katsojat, jotka saattaisivat nauttia huolellisesti toteutetusta historiallisesta brittidraamasta. Kauhua kauhurymistelyn vuoksi katsoville elokuva saattaa olla sen sijaan liian kuivakka ja tylsä. Toistaiseksi elokuvan saamasta vähäisestä huomiosta huolimatta, kyseessä on mainio genrehybridi, jonka soisi ajan saatossa löytävän yleisönsä.