The Killing of a Sacred Deer (2017)
Yorgos Lanthimoksen käsissä porvarilliset ja tavanomaisuuden kulissit saavat vähintäänkin kyytiä.
Çöl (1983)
Turkkilaiset tekivät 80-luvun alussa kulttimaineeseen nousseen oman versionsa Tähtien Sodasta. Se muistetaan alati tekijänoikeuksia loukkaavista musiikeista sekä Cüneyt Arkınin valtavasta karismasta. Sen suurimmaksi ansioksi nousi täysi kunnioittamattomuus alkuperäismateriaalia kohtaan. Tämän vuoksi se tullaan muistamaan ikuisesti. Myös monella tapaa se oli aloittamassa aivan uudenlaista elokuvasuuntausta, turksploitaatiota. Turkish Star Warsin suosion ansiosta sen ohjaajalle Çetin İnançille aukesi mahdollisuus työskennellä monissa muissakin sekoiluprojekteissa Cüneyt Arkınin kanssa. Näitä edustavat ainakin Vahsi Kan (Turkish First Blood), Intikam Benim, En büyük yumruk sekä Çöl, jota tässä kritiikissä käsitellään.
Glen or Glenda (1953)
Toistuvasti kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvantekijäksi valitun Edward D. Wood Jr:n omaperäisin teos tarjoaa katsojalleen huomattavasti enemmän kuin useimmat elokuvahistorian häpeäpilkut.
Interior. Leather Bar. (2013)
William Friedkinin kohutusta trilleristä Yön kuningas, jossa Al Pacinon esittämä poliisi Steve Burns jäljitti sarjamurhaajaa New Yorkin S&M-homoskenen keskeltä, poistettiin ohjaajan omien väitteiden mukaan peräti 40 minuutin edestä materiaalia, jotta elokuva ylipäänsä saatiin Yhdysvaltain teattereihin ilman pornoelokuville varattua X-ikärajaa. Elokuvan tekoprosessiin omat tuskansa toivat sitä vastustaneet homoaktivistit, jotka pelkäsivät elokuvan yleistävän S&M:n kaikkien homoseksuaalien suosikkipervoiluksi tai muuten kuvaavan seksuaalivähemmistöä loukkaavalla tavalla. Elokuva ilmestyikin valmiiksi kiistanalaisena, vaikka sen yleinen edustavuus yhtään mitään kohtaan vaikuttaa hyvin kyseenalaiselta: kyse on sentään elokuvasta, jonka mukaan New Yorkin poliisi käyttää isokokoista, puolialastonta ja cowboy-hattuista mustaa miestä kuulustelutekniikkana.
Raakalainen (1986)
Clive Barker on nimi, jonka jokainen kauhusta vähänkin enemmän kiinnostunut tietää. Stephen King julisti tämän Hellraiserin isän kauhun tulevaisuudeksi 80-luvun lopussa.Tämä Barkerin bodyhorror-teos olikin yksi aikakautensa merkittävimpiä kauhuelokuvia. Sen groteski kuvasto ja tehosteet toimivat tienviittana modernille kauhulle. Ennen tätä kirjailijan uralla oli kaksi merkillistä ja vähälle huomiolle jäänyttä yhteistyötä ohjaaja George Pavloun kanssa. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1985 valmistunut Underworld. Vuotta myöhemmin päivänvalon näki Raakalainen, jonka kannessa irvisteli rujon näköinen kuminaamahirviö. Kyseessä oli tietysti Rawhead Rex, joka perustuu Barkerin Veren kirjat 3 novellikokoelmassa julkaistuun kirjoitelmaan.
Rogue One: A Star Wars Story (2016)
Rogue One on todiste siitä että Tähtien sodasta voidaan tehdä onnistunut spin-off-elokuva.
Hereditary – Pahan perintö (2018)
Koko elokuvan alun on sellainen tuskallinen olo, että minä hetkenä hyvänsä saattaa tapahtua kauheita. Sitten kauheita alkaa tapahtumaan, koska ihminen pelkää, että niin käy. Iso pyörä alkaa pyörimään. Se on menoa sitten.
Kuvankäsittelijä Peter Jackson & The Beatles: Get Back (2021)
Peter Jackson tuo Beatles-knoppitietoa mikkihiirikanavalle mielenkiintoisen restaurointiprosessin avulla.