Rakkautta & Anarkiaa 2020, osa 3
Jokavuotinen R&A-raportti päättyy nauruihin ja määrittelemättömään.
Helsinki Cine Aasia 2019
Seitsemättä kertaa järjestetty Helsinki Cine Aasia esitteli aasialaisen elokuvan uutuuksia neljän päivän ajan. Yhdeksi festivaalin teemoista nousi identiteetin käsittely, oli kyse sitten sukupuolirooleista tai vierastyöläisten kasvottomuuden rinnastamisesta internetin tarjoamaan anonymiteettiin.
Rakkautta & Anarkiaa 2018, osa 2: Identiteetti
Identiteetin syntyjä tutkivat elokuvat olivat R&A:ssa tänäkin vuonna hyvin edustettuina. Tänään käsittelyssä mm. kuumia uutuuksia, animaatiota ja paluu Koreaan.
Rakkautta & Anarkiaa 2017, osa 1
R&A-raportin ensimmäisessä osassa käsitellään festivaalin aasialaista elokuvatarjontaa.
Rakkautta & Anarkiaa 2015, osa 2
Toisen osan keskiössä ovat aasialaiset ja eteläamerikkalaiset elokuvat. Mukana Miss Hokusai, Jauja, The Laundryman, Ixcanul, An ja Sunrise.
Helsinki Cine Aasia 2015, osa 2
Helsinki Cine Aasia -raporttimme toisessa osassa mukana ovat esimerkiksi taiwanilainen wuxia-klassikko, vietnamilainen scifi-elokuva ja eteläkorealainen mielenhäiriökuvaus.
Helsinki Cine Aasia 2014
Poliisimies Zhang Hui Lingin vastuulle kuuluu Pekingin katutason rikollisuus ja hän kyttää päivin öin taskuvarkaita ja humpuukimaakareita. Kadut ovat tulvillaan erilaisia venkuloita: korvausrahan toivossa auton alle heittäytyviä muka-rampoja, väärennetyn rahan vaihtajia, uskonnollista krääsää tuputtavia guruja ynnä muita. 21 miljoonan ihmisen kaupungista löytyy höynäyttäjiä ja höynäytetteviä ikuisiksi ajoiksi ja Zhang kokee ajoittain suurta ahdistusta ihmisten vilpillisyyden takia, joka tuntuu loputtomalta suolta.
Piin elämä (2012)
Yann Martelin kirja Piin elämä teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen. Opus tarttui mukaan bangkokilaisesta kirjakaupasta ollessani rundaamassa Kaakkois-Aasiassa ja kirjan ekumeeninen tematiikka kolahti jotenkin erityisellä tavalla herännäiskristillisissä piireissä varttuneen miehen kuljeskellessa oranssikaapuisten buddhalaismunkkien kansoittamilla kaduilla. Juuri tuolloin olin herännyt pohtimaan eri uskontojen pohjimmaista samankaltaisuutta ja päähenkilö Pii Patelin kolmiyhteys – hindulaisuus, kristinusko ja islam – yläkertaan tuntui mielenkiintoiselta ajatustavalta. Nuoren intialaispojan sielusta kilpailevien brahminin, piispan ja imaamin tiukatessa Piiltä, mitä uskontoa hän haluaa tunnustaa, hän vastaa hämmentyneenä vain haluavansa palvella Jumalaa. Niinpä – miksi kenenkään pitäisi valita yksi nimenomainen uskonto jota seurata, semminkin kun fundamentalistinen tapa uskoa tuntuu aina johtavan veren ja kyynelten vuodatukseen?