Kategoria:

The Soft Skin (1964)

Kun ihminen elää parisuhteessa ja syystä tai toisesta päätyy pettämään kumppaniaan, nousee ensimmäisenä mieleen yksinkertainen kysymys: Minkä takia? Miksi ihminen pettää ihmistä, jota rakastaa ja joka rakastaa häntä takaisin. Onko rakkaus jo tässä vaiheessa kärsinyt lopullisen kolahduksen, mistä ei uskalleta puhua toiselle osapuolelle, koska syvät, vielä olemassa olevat tunnesiteet velvoittavat edelleen tuon ihmisen alitajuiseen suojeluun? Miksi sitten elää valheessa? Tätä suurta kysymystä pui François Truffaut’n The Soft Skin.

Julkaistu:
Kategoria:

The Deep Blue Sea (2011)

Kun yksi sana erottaa Terencen Daviesin ohjaaman teoksen Renny Harlinin hai-elokuvasta, on parempi puhua The Deep Blue Seasta sen suomenkielisellä nimellä Syvänsininen meri. Elokuva pohjautuuTerence Rattiganin maaliskuussa 1952 ensiesityksensä saaneeseen näytelmään, josta Davies teki mukaelman ja ohjasi koskettavan tuotoksen.

Syvänsininen meri on 1950-luvun Englantiin sijoittuva melodraama. Keskiössä on Hester Collyer, korkeimman oikeuden tuomarin kaunis vaimo. Elokuva alkaa Hesterin itsemurhayrityksellä. Muun muassa rakkaus ja omat teot painavat naisen mieltä ja hän haluaa päättää elämänsä. Jos Hester onnistuisi, mitään tarinaa ei olisi kerrottavana.

Julkaistu:
Kategoria:

Sugata Sanshirô (1943)

Sugata Sanshirô kertoo judon syntyvuosista ja siitä, kuinka siitä kehittyi vakavasti otettava taistelulaji eikä pelkästään yksi jujutsun alalaji. Oikeastaan Sugata Sanshirô tuntuu olevan enemmänkin judon mainoselokuva kuin kehityskaarellinen tarina mistään. Elokuvan keskiössä on nuori Sanshiro (Susumu Fujita), impulsiivinen ja riitaa haastava nuorukainen. Hän saa mentorikseen Shogoro Yanon (Denjirô Ôkôchi), joka on ilmiselvä esikuva judon todelliselle perustajalle Jigoro Kanolle. Myös Sanshiron tarina pohjaa täysin todelliseen judon syntytarinaan. Yano saa poliisivoimilta kutsun osallistua turnaukseen, jossa selvitetään jujutsun ja judon paremmuus. Voittajaksi selviytynyt taistelulaji valitaan poliisien käyttöön. Yano haluaa todistaa judon olevan tasavertainen jujutsun kanssa ja alkaa kouluttaa Sanshirosta jujutsumestari Hansuke Murain (Takashi Shimura) haastajaa. Sanshiro kohtaa kuitenkin moraalisen dilemman ihastuessaan Murain tyttöön.

Julkaistu:
Kategoria:

Çöl (1983)

Turkkilaiset tekivät 80-luvun alussa kulttimaineeseen nousseen oman versionsa Tähtien Sodasta. Se muistetaan alati tekijänoikeuksia loukkaavista musiikeista sekä Cüneyt Arkınin valtavasta karismasta. Sen suurimmaksi ansioksi nousi täysi kunnioittamattomuus alkuperäismateriaalia kohtaan. Tämän vuoksi se tullaan muistamaan ikuisesti. Myös monella tapaa se oli aloittamassa aivan uudenlaista elokuvasuuntausta, turksploitaatiota. Turkish Star Warsin suosion ansiosta sen ohjaajalle Çetin İnançille aukesi mahdollisuus työskennellä monissa muissakin sekoiluprojekteissa Cüneyt Arkınin kanssa. Näitä edustavat ainakin Vahsi Kan (Turkish First Blood), Intikam Benim, En büyük yumruk sekä Çöl, jota tässä kritiikissä käsitellään.

Julkaistu:
Kategoria:

Devil in Miss Jones (1973)

Syvän kurkun jälki-imussa kuvattu The Devil in Miss Jones on ajalta jolloin pornoelokuvilla oli jokin muukin funktio kuin näyttää kaksi tuntia erilaisia penetraatioita 120 kilometrin tuntivauhdilla. Ne edustivat uutta, vapautunutta sukupolvea, jonka seksuaalinen käyttäytyminen oli riisuttu turhan tarkasta häveliäisyydestä ja etiketistä. Totta kai todellisuus ei vastannut iloisen ja vapaan seksin ideaa, sillä porno oli Yhdysvalloissa laitonta ja sen pääasiallisena rahoittajana toimi järjestäytynyt rikollisuus. Lisäksi, pornolla on ollut tapana kerätä ympärilleen päihteisiin taipuvaisia ja rikkinäisiä ihmisriekaleita, sekä nilkkejä, jotka osaavat ottaa hyödyn irti näistä onnettomista yksilöistä.

Julkaistu:
Kategoria:

Harakiri (1962)

Harakiri eli toiselta nimeltään seppuku tarkoittaa kirjaimellisesti vatsan auki leikkaamista. Kyseessä on Japanin samuraikulttuurin kunniakas perinne, jonka samuraisoturit suorittivat, kun eivät nähneet enää muuta vaihtoehtoa. Harakirin suorittaneita kunnioitetaan ylväinä ja rohkeina sotureina. Todellisuudessa kyse on erittäin vulgaarista itsemurhariitistä, joka tuottaa tekijälleen äärimmäistä tuskaa ennen lopullista pimeyttä. Itse rituaalissa samurai vaihtaa ensin päällensä valkoiset juhlavaatteet, jotta olisi parhaimmillansa ennen lähtöä. Tämän jälkeen hänen eteensä asetetaan matto, eräänlainen alttari, jossa suorittaa toimenpide.

Julkaistu:
Kategoria:

Saastan yhdentekevyys

Luin päivänä muutamana Tom Wolfea, 60-luvun uuden journalismin kulmakiveä, joka railakkaiden ja kokeilevien sanomalehtiartikkeleidensa jälkeen alkoi rustailla tähtitieteellisiä määriä myyneitä romaaneja, joissa hän sovelsi journalistista ammattitaitoaan selvittäessään kirjoittamiensa asioiden taustoja.

Wolfen lukeminen on nautinnollista, vaikka kyseinen lukemistossani ollut kirja (Hooking Up, suom. Täydessä terässä) ei kokonaisuutena hirveästi värisyttänytkään. Nautintoa lukeminen oli siksi, että vaikka Wolfe on pääasiassa poliittisesti konservatiivi, siis ajatuksiltaan hyvin kaukana allekirjoittaneesta, hän löytää juuri oikeat sanat ja osaa ilmaista itseään jouhevasti – toisin sanoen Wolfe on erittäin hyvä kirjoittamaan.

Julkaistu:
Kategoria:

On the Silver Globe (1988)

Ohjaaja Andrzej Żuławskin suhde kotimaahansa Puolaan on ollut aina hieman ongelmallinen. Mies päätti jo elokuvansa Diabel jälkeen lähteä Ranskaan karkuun kommunistisen Puolan elokuvasensuuria. Siellä ohjaamansa elokuvan That Most Important Thing: Love saaman arvostuksen saattelemana hänet kuitenkin houkuteltiin takaisin Puolaan ohjaamaan isosetänsä Jerzy Żuławskin romaaniin perustuva scifieepos On the Silver Globe. Elokuva ehdittiin tehdä noin 80-prosenttisen valmiiksi, kunnes Puolan kulttuuriministeriön varapuheenjohtaja Janusz Wilhelmi määräsi elokuvan hävitettäväksi valtiokritiikkinä ja totalitarismiallegoriana. Ohjaaja Żuławski suivaantui tästä ja lähti toistamiseen ovet paukkuen pois kotimaastaan.

Julkaistu: