Rakkautta & Anarkiaa 2020, osa 1
Jokavuotinen R&A-raportti käynnistää rakkaudella.
Jokavuotinen R&A-raportti käynnistää rakkaudella.
Vuoden 2018 Helsinki Cine Aasia -raportissamme on tarjolla naiselokuvaa, spagettiwestern-kunnianosoitusta, yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumista, matka norsun kanssa sekä kommunistista propagandaa.
Joku on lyönyt ihmisyyden todellisuuden päin pärstääsi kysymättä lupaa, eikä se ole lohdullinen tai kohottava tunne.
Vuoden 2017 R&A-ennakossa on tarjolla sisällissotaa, shoppailua, tanssia ja kannibaaleja.
En tunne kovinkaan montaa tanssin harrastajaa, tai sen enempää tanssielokuvan ystäviä. Korkeintaan Dancen tuijottajia.
Minkälaista on tanssielokuva, miksi sellaisia tehdään festivaaliksi asti (Loikka 21.–24.3.2013), ja mitä ne antavat lajia ymmärtämättömille? Kyse ei ole väliaikatanssista, musikaalista, bollywoodista, juonellisesta sivuhaarasta, vaan elokuvista joiden sisältö on yhtä kuin tanssia.
Elokuva taitaa olla ainoa taiteenlaji, joka voi esittää ja tulkita mitä tahansa muuta taidetta. Tarvittaessa se on kuitenkin itse kaikista muista taiteista riippumaton.