The Burning Moon (1992)
Olaf Ittenbachin varhaisessa episodielokuvassa on enemmän sisälmyksiä kuin sielua.
Rakkautta & Anarkiaa 2014, osa 5
Nuri Bilge Ceylanin reilusti yli kolmetuntinen Winter Sleep kahmaisi tänä vuonna Cannesissa Kultaisen palmun. Hyvin monien keskustelujen ehdoilla etenevä elokuva alkaa, kun sen päähenkilön, hotellinomistaja herra Aydinin, auton ikkuna rikotaan kesken ajon. Tekijäksi paljastuu hänen omistamassaan talossa asuvan perheen lapsi. Tämän myötä Aydinille alkaa selvitä, että kylässä ei pidetä hänen tavastaan puuttua muiden asioihin, mutta lopulta sysätä vastuu muiden niskoille. Ylimielisesti muihin suhtautuva Aydin joutuu tämän jälkeen kohtaamaan oikeastaan kaikki hänen elämässään läheisesti mukana olevat ihmiset ja tuntemaan, millaista on olla heidän nahoissaan, kun mies tukahduttaa heidät.
Rakkautta & Anarkiaa 2014, osa 4
Giovanni’s Island, The Homesman, Predestination, The Wonders, Short Term 12, Misunderstood
Espoo Ciné 2014, osa 2
Yksikään leffafestari ei ole leffafestari ilman hyperlinkkielokuvaa – tiedätte kyllä, mitä tarkoitan; elokuvaa, jossa ihmiskohtalot törmäävät mullistavin seurauksin joko paikan tai teeman yhdistäminä. Paikka on näistä yleensä vaikeampi vaihtoehto, mutta teema tuo elokuvaan naurettavat määrät imelyyttä, kun useat hahmot pakotetaan kohtaamaan vaikka rasismia toinen toistaan melodramaattisemmissa yhteyksissä Paul Haggisin siirappipieru Crashin tapaan. Tämän vuoden Cinéssä tätä kyseenalaista pestiä edusti ainakin dokkareistaan paremmin tunnetun Claire Simonin Gare du Nord, jossa ihmisiä yhdistävänä tapahtumapaikkana toimii – kuten nimestä saattaa arvata – yksi Ranskan tunnetuimmista rautatieasemista. Kyseessä on fiktioelokuva, mutta festareilla saattoi nähdä myös Simonin dokumentin samasta asemasta, Human Geographyn. Valitettavasti oma sietokykyni yhden ihmisen juna-asemafetissiä kohtaan rajoittui tänä vuonna vain yhteen elokuvaan.
Fehér isten (2014)
White Godissa (tietysti myös anagrammi White Dogista) voisi olla potentiaalia kuulua maailman parhaimpien eläinelokuvien pyhään, hurjaan joukkoon (The Turin Horse, Balthazar, White Dog…) jos se ei kallistuisi jatkuvasti enemmän jonkin Disney Kotia kohti-rainan, Hopeanuolen ja Stephen King filmatisoinnin Cujo – kauhun silmät-elokuvan puuroutuvaan symbioosiin päin, samalla kun sitä haalistaa Espoo ciné -elokuville tänä vuonna niin tavanomainen harmaa valo ja lattea visuaalisuus muutamasta näyttävästä kohtauksesta huolimatta (hyvää kirjoitustakaan ei tee yksi tai kaksi hyvää ja todellista lausetta, jos kaikki muut lauseet ovat paskaa – sama pätee elokuvien kohtauksiin: lisäksi että tekee todellisia kohtauksia, täytyy osata laittaa ne oikeaan rytmiin).
Espoo Ciné 2014 -ennakko: Abuse of Weakness & Queen and Country
Viikonloppuna starttaavan Espoo Cinén tarjonnasta esimakuna tunnetuimpien ohjaajien teokset. Omaelämäkerrallisia kumpikin, mutta täysin erilaisilla tavoilla esitettyjä. Catherine Breillat’n arkisen fiini euroelokuva rampautumisesta ja huijatuksi tulemisesta on tyylilleen uskollisen kolkko, kun Lue lisää
Ralf Königin sarjakuvat elokuvina
Ralf König ei ole välttämättä Tom of Finlandin veroinen kansainvälinen homoseksuaalisuuden symboli. König, joka tarkoittaa kuningasta, on siitä huolimatta yksi menestyneimpiä ja tunnetuimpia saksalaisia sarjakuvataiteilijoita, mikä on huikea saavutus ottaen huomioon, että hän on kolmen vuosikymmenen ajan käsitellyt sarjakuvissaan pääasiallisesti homomiesten elämien ylä- ja alamäkiä. Neljä näistä sarjakuvista on saanut elokuvaversion: Vapautunut mies, Tappajakondomi, Kuin kanit konsanaan ja Lisistrata.
Loud Silents 2014
Aina ajankohtainen Charlie Chaplin on tänä vuonna erityisen huomion kohteena ympäri maailman, sillä kulkurihahmon ensiesiintymisestä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja tämän myös Loud Silents huomioi esittämällä kolme Mutual-kauden komediaa. Säestyksestä vastasi Janne Kuusisen ja Heikki Laaksosen muodostama haitari-rumpu-kokoonpano Duo Dissanay, jonka veto oli niin perinteinen, tyylipuhdas kuin vaihtelevakin.