Espoo Ciné 2013, osa 3

The Deflowering of Eva Van End lainaa kehystarinan Pier Paolo Pasolinin Teoreemasta: muukalainen saapuu keskiluokkaiseen perheeseen, jonka jäsenet hänen kauttaan tulevat huomaamaan sisäiset ja kätkettyinä pysyneet minänsä. Muuten näiden elokuvien yhteydet jäävät sitten vain teoreettisiksi, visuaalisesti ja sisällöltään kun on kyse täysin eri maailmoista tulevista teoksista; sellaista mieltä repivää, päätä puhdistavaa ja sielua murskaavaa vaikutusta kuin Teoreemalla on The Deflowering of Eva Van End ei yritäkään tarjota, vaan suoltaa kestonsa ajan mustaa huumoria ja pysyttelee visuaalisesti yhtä kamera-ajoa, sekin kovin tavanomainen, lukuunottamatta harmittomana; siispä näiden kahden elokuvan itselleni mahdoton vertailu loppukoon nyt. Tämä teksti spoilaa kaiken.

By |2022-10-10T09:45:36+03:0030.08.2013|Festivaalit|0 Comments
Read More

Espoo Ciné 2013, osa 1

Lapsen kehityksen kannalta on suotavaa, että hänellä on edes yksi vakaa suhde aikuiseen, oli kyseessä sitten biologiset vanhemmat, joku muu sukulainen tai ihan kuka tahansa tasapainoinen aikuinen. Daniel Joseph Borgmanin The Weight of Elephants käsittelee kirpeästi kuinka pohjattoman toivottomaksi ja yksinäiseksi lapsen ympäristö muuttuu, kun kerta toisensa jälkeen ympärillä olevat suhteet aikuisiin katkeavat syystä tai toisesta.

By |2022-10-10T09:46:13+03:0028.08.2013|Festivaalit|0 Comments
Read More

Espoo Ciné 2013 -ennakko

Tapahtumaketju lähtee liikkeelle terveystarkastuksen aikana tehdystä nöyryytyksestä ja siitä seuranneesta hyljeksimisestä. Hakkaaminen ja normiksi muodostunut rahojen keruu täyttää kazakkilasten koulupäivät maaseudulla, mutta viimeinen tippa läikähtää ja laukaisee hiljaisessa pojassa järjestelmällisen henkisen ja fyysisen harmonian tavoittelun. Kaikki koulussa opittu imeytyy tarkasti pojan mieleen, mutta oppien käyttötarkoitus alkaa muodostaa uutta suuntaa.

By |2016-03-02T14:41:46+02:0012.08.2013|Artikkelit, Festivaalit|0 Comments
Read More

La Chienne (1931)

Jean Renoir syntyi Montmartrella syksyllä 1894 samana vuonna kuin Céline, Huxley ja Cummings. Hän varttui Essoyesin maaseudulla, sai vaikutteita isänsä ympärillä pyörineistä naismalleista ja ihastui hoitajaansa Gabrielle Renardiin. Samalla hän kasvoi sisälle impressionismiin, jonka vaikutuksilla täytettynä teki myöhemmin loistavan French can-canin (elokuva esitetään Helsingin Orionissa 8.8:tta ja 11.8:tta). Hän tapasi isänsä maalariystäviä Claude Monetista Edgar Degasiin. Ensimmäisessä maailmansodassa hän haavoittui jalkaansa niin, että tuo vamma saattoi vielä vuosien kuluttua vuotaa verta. Kuuluisan mestarimaalarin poikana Jean Renoir ei tahtonut kuitenkaan seurata isänsä ammattia. Hän ryhtyi keraamikoksi, mutta vaihtoi urasuunnitelmia. D.W Griffith, Charles Chaplin, luonnollisesti saksalainen ekspressionismi ja muiden muassa Erich von Stroheim, joka myöhemmin näytteli myös Suuressa illuusiossa (Goebbelsin mukaan ”Cinematographic Enemy Number One”) olivat saaneet hänet vakuuttuneeksi elokuvan mahdollisuuksista. Vuonna 1924 hän teki ensimmäisen elokuvansa, jossa hänen vaimonsa Catherine Hessling, Auguste Renoirin malli, näytteli. Jean Renoir tahtoi vilpittömästi tehdä vaimostaan tähden.

By |2016-03-02T14:40:18+02:0031.07.2013|Kritiikit|0 Comments
Read More

La Bête Humaine (1938)

La Bête Humaine, Ihmispeto on elokuva vauhdista. Avantgardistinen, intensiivisen rautatiemontaasin kiskoilla sauhuavassa ryminässä, kun kiidossa tuuli pyyhkii Lantierin päätä; elokuvan avaus toimii hypnoosiin esiasteena. Ääniraita on täytetty kiitävän junan metelillä. Kiskomiesten huudoilla. Sukelluksilla tunneleihin, joissa tyhjyys tiivistyy mustaksi. Sitten: J. Kosman musiikki. Hämäryyden viulut, narkolepsian repäisyurut.

By |2016-03-02T14:39:41+02:0023.07.2013|Kritiikit|0 Comments
Read More

The Purge (2013)

Tuotantoyhtiö Blumhouse Productions on taas teettänyt kauhuelokuvan, tällä kertaa yhdessä taide-elokuvan suurtukija Michael Bayn kanssa. Kolminaisuuden viimeinen pala on ohjaaja/käsikirjoittaja James DeMonaco, joka on aiemmin ollut lähinnä kirjoituskoneen ääressä esimerkiksi The Negotiatiorin käsikirjoituksen teossa. Lopputuloksena syntyi The Purge, tai kuten sitä Suomessa markkinoidaan, Puhdistuksen Yö.

By |2022-10-10T09:44:58+03:0022.07.2013|Kritiikit|0 Comments
Read More

The Tree (2010)

Australialais-ranskalaisena yhteistyönä toteutettu, Julie Bertuccellin käsikirjoittama ja ohjaama The Tree sai alkunsa, kun ohjaaja luki Judy Pascoen romaanin Our Father Who Art in The Tree ja halusi tehdä siitä elokuvasovituksen. Tuottaja Sue Taylor omisti kirjan elokuvaoikeudet, mutta projekti oli jäissä sopivan ohjaajan puuttumisen vuoksi. Hieman yllättävän ja onnekkaankin sattuman kautta ohjaaja ja tuottaja siis löysivät toisensa ja pystyivät aloittamaan haluamansa projektin. Elokuva sai kunnian päättää vuoden 2010 Cannesin elokuvajuhlat, ja sille annettiin näytöksen jälkeen seitsemän minuuttia kestäneet seisovat aplodit.

By |2016-03-02T14:39:08+02:0017.07.2013|Kritiikit|0 Comments
Read More

Like Someone in Love (2012)

Akiko (Rin Takanashi) on nuori nainen, joka yliopisto-opintojensa rahoittamiseksi työskentelee poikaystävänsä Noriakin (Ryô Kase) tietämättä prostituoituna. Tilanne on elokuvan alkaessa jatkunut jo pidemmän aikaa. Akiko lähetetään yleensä baareista asiakkaiden koteihin tekemään työnsä. Hän ei ole uskaltanut kertoa asiasta Noriakille, joka on jo aavistanut jotain ja seuraa Akikoa pakkomielteisesti, esimerkiksi soittelemalla varmistuspuheluita. Akikon motivaatiota ei kerrota: toisaalta hän tuntuu olevan haluton lähtemään varmasta parisuhteesta, toisaalta hän tuntuu pelkäävän Noriakin reaktiota ja hieman miestä itseäänkin. Eikä suotta, kuten elokuva tulee osoittamaan. Parittaja Hiroshin (Denden) ja ystävän ja kanssaprostituoitu Nagisan (Reiko Mori) neuvoista ei ole paljoa hyötyä.

By |2016-03-02T14:38:53+02:0015.07.2013|Kritiikit|0 Comments
Read More
Go to Top