Petturimurhaaja vastaa tähän Alastoman Amerikan herättämään kysymykseen: miksi ihminen haluaa tulla kuuluisaksi, vaikka sitten muiden ihmisten hengen kustannuksella? JL Trintignant todistaa naisen itsemurhan. Karen Blanquernon ajaa auton ja itsensä sen mukana padon kielekkeeltä ja lysähtää ainakin viidentoista jalan pituuden matkan aina alas maahan asti. Trintignant varastaa tämän itsemurhan (varastaa kuoleman) huijaten sen omaan tiliinsä tunnustuskirjelapun avulla. Siitä alkaa suurenmoinen leikittely poliisivoimien typeryyden ja Trintignantin ylimielisen, omaa egoaan pönkittävän luonteen kesken. Hän keksii ansoja itselleen, ja lopulta, kun katsojan on annettu jo pitkään uinua eräänlaisessa odotuksen tilassa, hän päättää toimia: tehdä kauan odotetun oikean murhan. Alkaa jahti, jossa Trintignant seuraa hänen passikuvansa löytänyttä ja niistä ihastunutta vanhaa naista. Tunnin seuraamisen jälkeen hän, impotentiaalisesti, päätyy vain varastamaan naisen laukun huolimatta itsevarmasta monologista, jota sitä ennen kuulemme, ja jäämään – melkein jättäytymään - saman tien kiinni kahden paikalla olleen miehen saadessa hänet loukkuun. Trintignant on valmis selliin. Miehet kummastelevat sitä, ettei hän normaaliin tapaan panikoi, vaan on melkeinpä tyytyväinen kiinnijäämisestään. On selvää, että näemme psykopaatin toimissaan.