Pori Film Festival 2021
Laajakuva käväisi jälleen Porin elokuvajuhlilla, tällä kertaa punaisen kohinan ja Alejandro Jodorowskyn mielipuolisuuden ympäröimänä.
Parantavat särösoinnut
Suurten yhtiöiden tekemissä videopeleissä eri osa-alueet käyvät jatkuvaa sotaa keskenään. Voittajia ei ole kompromissien syntyessä. Usein vain osa-alueista ulkoistetuin – musiikki – kantaa teoksen alkuperäisen vision loppuun saakka.
Hyvinvointiyhteiskunnan nielussa – tanskalaisen nykyelokuvan järjestelmäkritiikki
Aina kun viivoja vedetään, jää sen ulkopuolelle ja lyijykynän jäljen peittoon joku. Hyvinvointiyhteiskunnan unohtamille tilanne on useimmiten karu. Eetosta ei saa rikkoa, sillä esimerkiksi Tanskan kokoisella maalla ei ole juuri mitään muuta ylpeydenaihetta kuin pitkäjänteisellä ajattelulla luotu kansankoti.
Spring Breakers ja tyylikkään väkivallan paluu
Nostalgianhuuruista tyylikkyyttä huokuvien kostoelokuvien aikakausi on tässä ja nyt. Tällä vuosikymmenellä. Sen kuninkaaksi nostettiin harrastajien keskuudessa jo lähes yksimielisesti pari vuotta sitten ilmestynyt Nicolas Winding Refnin Drive. Sen lisäksi William Friedkinin vuosiksi unohdettu Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985) on yhtäkkiä taas kovinta ikinä.
Uudelleen syttynyt rakkaus 80-luvun neonväreihin, huipputyylikkyyteen ja väkivaltaan väkivallan vuoksi on ollut jo vuosia nousemassa yhdeksi isoimmista trendeistä, elokuvissa, videopeleissä ja musiikissa, ja näiden yhdistelmissä.
Only God Forgives (2013)
Thaimaassa asuva Julian (Ryan Gosling) elättää itsensä järjestämällä nyrkkeilyotteluita ja myymällä huumeita. Julianin veli, Billy (Tom Burke) on naisiin vihamielisesti ja halveksuen suhtautuva nuoriherra, joka murhaa lopulta alaikäisen prostituoidun. Kostoksi Billy murhataan ja surman pääarkkitehti on paikallinen poliisi Chang (Vithaya Pansirngram). Crystal (Kristin Scott Thomas), poikien äiti, saapuu pääkallopaikalle noutamaan lapsensa ruumista ja vaatimaan Julianilta kostoa veljensä murhasta. Julian on kuitenkin enemmän kuin vastentahtoinen noudattamaan äitinsä käskyä.