Kategoria:

The Collector (1965)

The Collector alkaa kuvalla kesäisestä englantilaisesta pellosta. Mies pyydystää perhosen. Siinä ei pitäisi olla mitään paholaismaista, mutta kuva saa myöhemmin perverssin metaforan. Perhonen haavissa mies kävelee pois nurmelta, kamera tilttaa ja miehen eteen paljastuu 1600-luvulla rakennettu kaunis linnamainen rakennus. Käydään läpi talon tiloja, melkein kuin tutkittaisiin mielen eri kerrostumia. Kertojaääni aloittaa: ”Luullakseni se oli yksinäisyys, joka sai minut ostamaan tämän talon…” Sitten leikataan Lontoon kadulle, toisenlaiseen jahtiin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 2

Mitä John Carpenter on todella halunnut ilmaista They Liven kohtauksella, jossa Roddy Piper ja Keith David mätkivät toisiaan turpaan yli viisi minuuttia, koska David ei suostu laittamaan aurinkolaseja silmilleen? Filosofian Elvikseksikin tituleerattu Slavoj Žižek jatkaa The Pervert’s Guide to Cineman jalanjäljissä ja tarjoaa muun muassa tälle tappelulle omaperäisen tulkintansa. Hänen toinen yhteistyönsä ohjaaja Sophie Fiennesin kanssa, The Pervert’s Guide to Ideology, käsittelee nimensä mukaisesti ideologiaa yhdistävänä teemana elokuville, jotka vaihtelevat Taksikuskin ja Tappajahain kaltaisista kaanonteoksista John Frankenheimerin Secondsin edustamiin kummajaisiin sekä toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan. Näkökulma ei rajoitu vain seitsemänteen taiteeseen: osansa saavat myös muun muassa nykykapitalismi, 1900-luvun sosialismi, Beethovenin Oodi ilolle sekä Kinder-muna.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1

Ex-lakiopiskelija, teatteri ja televisioalan konkari Ken Loach (Mike Leigh’n lisäksi tunnetuimpia englatilaisia nykyohjaajia) muistetaan Suomessa ennen kaikkea hänen työväenluokkan ja sosiaaliverkostoissa rypivien elämää kuvaavista filmeistä. Niitä ovat esimerkiksi huostaanottokysymystä rajusti tarkasteleva Ladybird Ladybird, rakennustyömaaympäristöön osin sijoittuva Riff-Raff, työttömän ja terveystyöntekijän suhteesta kertova elokuva Nimeni on Joe, DDR:stä länteen tulleen taiteilijan pettymystä kuvaava Fatherland tai lemmikkihaukkaa pitävän pojan elämää luotsaava kaunis kuvaus Kes – poika ja haukka, joka oli muun muassa yksi Krzysztof Kieślowskin lempielokuvia. Koko uransa ajan Ken Loach on työskennellyt myös dokumenttielokuvan parissa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Raakalainen (1986)

Clive Barker on nimi, jonka jokainen kauhusta vähänkin enemmän kiinnostunut tietää. Stephen King julisti tämän Hellraiserin isän kauhun tulevaisuudeksi 80-luvun lopussa.Tämä Barkerin bodyhorror-teos olikin yksi aikakautensa merkittävimpiä kauhuelokuvia. Sen groteski kuvasto ja tehosteet toimivat tienviittana modernille kauhulle. Ennen tätä kirjailijan uralla oli kaksi merkillistä ja vähälle huomiolle jäänyttä yhteistyötä ohjaaja George Pavloun kanssa. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1985 valmistunut Underworld. Vuotta myöhemmin päivänvalon näki Raakalainen, jonka kannessa irvisteli rujon näköinen kuminaamahirviö. Kyseessä oli tietysti Rawhead Rex, joka perustuu Barkerin Veren kirjat 3 novellikokoelmassa julkaistuun kirjoitelmaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

The Counselor (2013)

Cormac McCarthy. Nimi herättää itsessään kunnioitusta miehen kirjallisuutta tuntevien keskuudessa. Ei pelkästään siksi, että kirjat itsessään ovat yleensä mainioita tai vähintään mielenkiintoisia epäonnistumisia, vaan myös siksi, että hän on yksi eniten yksityisyyttään suojelleista kirjailijoista. Siksi McCarthyn hyppyä Hollywoodin tuotantokoneistoon The Counselorilla, miehen ensimmäisellä alkuperäiskäsikirjoituksella sitten vuoden 1976, voisi pitää merkittävänä tapahtumana. Merkit olivat kuitenkin synkät, kun ohjaajan pallille nousi Ridley “Ripuli” Scott, mies joka ei ole tehnyt mitään merkittävää sitten Blade Runnerin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Night Visions 2013, osa 2

Udo Kier oli Night Visionsin kunniavieras, mutta valitettavasti allekirjoittaneella jäi miehen retrospektiivi vain kahteen kappaleeseen. House on Straw Hill (tunnetaan myös nimellä Exposé) on Olkikoirat/Hohto –tyylinen cocktail, jossa Kierin esittämä, sangen ahdistunut kirjailija vuokraa eristäytyneen mökin maaseudulta voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Hän eroaa tyttöystävästään (Fiona Richmond, jolla lienee hyökkäävimmät näkemäni torpedotissit koskaan) ja palkkaa sattumalta tapaamansa Lindan (Linda Hayden) avustajakseen mökille. Siellä Kier tuskailee kirjansa kanssa ja yrittää köyriä Lindaa, joka tuntuu olevan sairaalloisen kiinnostunut kirjasta. Lopulta ex-tyttöystävä saapuu paikalle ja seuraa lesbiaanista seksiä ja järjetöntä väkivaltaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Gravity (2013)

Katastrofielokuva tuntuu genrenä loppuun kulutetulta, eikä mikään ihme. Viimeistään tietokone-efektien saapumisen myötä teknologiauskoinen ihmiskunta on valkokankaallakin saanut tuta voimattomuutensa luonnonvoimien keskellä, on kyse sitten tuliseksi kuolemanloukoksi muuttuvasta pilvenpiirtäjästä, suurkaupungin keskellä purkautuvasta tulivuoresta tai risteilyaluksetkin kumoon kaatavasta hyökyaallosta. Seuratessa eri ihmisten fyysistä selviytymiskamppailua otetaan mittaa myös psyykkeestä: yksi kykenee myllerryksen keskellä johtamaan ryhmän selviytymistaistoa, monet murtuvat panikoivan lauman osaksi ja joku paljastaa luonteensa häikäilemättömänä omaa selviytymistä ajavana lurjuksena.

Julkaistu: Kirjoittaja: Ilkka Hemmilä