Kolme tekstiä kolmesta Satyajit Rayn elokuvasta
Kolme ikimuistoista Satyajit Rayn elokuvaa muistuttavat kipeästi, ettei toista hänen kaltaistaan tule. Charulata, The Music Room, The Big City.
Rakkautta & Anarkiaa 2015, osa 2
Toisen osan keskiössä ovat aasialaiset ja eteläamerikkalaiset elokuvat. Mukana Miss Hokusai, Jauja, The Laundryman, Ixcanul, An ja Sunrise.
DocPoint 2015, osa 3
Kolmas ja viimeinen DocPoint-raportin osa tältä vuodelta! Pääosissa yhteiskunnalliset elokuvat. South to North, My Name Is Salt, CERN, ThuleTuvalu, State of Play ja The Gleaners.
Lens Politica 2014 -ennakko
Lens Politica -ennakossa Is the Man Who Is Tall Happy?, Red Army, Tomorrow We Disappear ja 69: Love Sex Senior
Pather Panchali (1955)
Legendan mukaan ensimmäisenä päivänä, kun Satyajit Ray käveli ensimmäisen elokuvansa, Pather Panchalin, kuvauspaikalle, hän ei ollut koskaan aikaisemmin ohjannut yhtäkään otosta elokuvaan. Siitä huolimatta hän oli päättänyt tehdä elokuvat Intiassa hyvin tunnetusta kirjasarjasta. Hänen lapsinäyttelijänsä eivät puolestaan olleet koskaan ennen näytelleet eikä edes kameramies ollut koskaan aikaisemmin kuvannut mitään filmikameralla, joskin oli toiminut aiemmin still-kuvaajana. Jopa elokuvaan palkattu musiikintekijä oli täysin noviisi. Joka tapauksessa ja tästä kaikesta huolimatta elokuvassa on todella suurenmoiset roolisuoritukset, jotka perustuvat siihen neorealistiseen oivallukseen, että elokuvassa ihmisten ei täydy esittää muuta kuin itseään, ja sen musiikki on lumoavaa ja kameratyöskentelystä näkyy johdonmukaisuus: kamera ei suinkaan liiku kovin paljon, mutta jokainen kulma, josta kamera kuvaa, näyttäisi olevan ainoa oikea. Samalla liike mukailee hienovaraisesti näyttelijöiden toimintaa.