Rakkautta & Anarkiaa 2015, osa 3
Raportin kolmannessa osassa kaksi brittiläistä ja kaksi ranskalaista elokuvaa: Fidelio, 808, Hyena, The Magic Mountain.
Raportin kolmannessa osassa kaksi brittiläistä ja kaksi ranskalaista elokuvaa: Fidelio, 808, Hyena, The Magic Mountain.
Toisen osan keskiössä ovat aasialaiset ja eteläamerikkalaiset elokuvat. Mukana Miss Hokusai, Jauja, The Laundryman, Ixcanul, An ja Sunrise.
Seniori Martin Scorsese oli itselleni, kuten luulen sen olleen monelle toisellekin 90-luvulla syntyneelle nykyiselle filmivillelle, erityisen tärkeä henkilö elokuvaharrastuksen alussa Aki Kaurismäen, Sergio Leonen ja Quentin Tarantinon ohella. Näistä vain kaksi ovat pysyneet elossa.
Giovanni’s Island, The Homesman, Predestination, The Wonders, Short Term 12, Misunderstood
On vaikeaa sanoa onko Young Mr. Lincoln suoranaisesti nautittava elokuva, mutta se on avain siihen, miksi John Fordia pidetään niin suvereenina tyylin mestarina.
Jukka Kärkkäisen (Kovasikajuttu) ja Teemu Nikin (3 Simoa) koostaman sekä esittelemän, Elokuvateatteri Orionissa pidetyn näytöksen ohjelmisto ei pohjautunut itse festivaalien historiaan. Elokuvat ovat valittu edustamaan kotimaista roskaestetiikkaa, joskaan varsinaista roskaisuutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä esiinny kuin yhdessä elokuvassa. Puhuisin ennemmin mustista komedioista, jotka pyrkivät kukin tavallaan hylkäämään säädyllisen ja kunnollisen elokuvanteon rajat. Mahdollisimman korkea loukkaavuusaste on tässä yhteydessä merkittävä ansio. Esiintyjät itse virittivät yleisöä vastaanottavaiseen tilaan yrittämällä oksentaa ämpäreihin valkokankaan edessä.
Aina silloin tällöin Meksikon huumesota ylittää suomalaisen uutiskynnyksen. Kukaan ei oikeastaan tiedä enää mistä on kyse. Kartellit ovat sotineet toisiaan ja Meksikon valtiota vastaan jo vuosia, eikä loppua näy. Yksi huumesodan erikoisuus on teloitusvideot, joita huumekartellit ottavat toisiaan varten. Ympäri nettiä voi löytää videoita, joissa kidnapattuja huumekauppiaita teloitetaan veitsin, kirvein, moottorisahoin kuin myös kuvia ruumiista ilman päitä, joiden suihin on tungettu irtileikatut sukupuolielimet.
Jan Forsströmin Silmäterä on erilainen uutuus suomalaisen elokuvan joukossa. Mestariteoksesta ei voida puhua, hädin tuskin hyvästäkään elokuvasta, mutta ainakin Silmäterä haastaa hieman katsojaansa, eikä kyseessä ole yksiulotteinen, kärsimysten kautta voittoon ja kasvamme ihmisinä –tarina.