Rakkautta & Anarkiaa 2015, osa 4
Viimeisen osan elokuvina Konesielu, Remake, Remix, Rip-Off, The Reaper, The Summer of Sangaïlé, In the Crosswind ja Star.
Ölüme son adım (1983)
Vuosi 1983 oli poikkeuksellisen hyvä Çetin İnançille ja Cüneyt Arkınille. Tuon yhden vuoden aikana tämä turkkilainen tehokaksikko teki valtavan määrän tunnetuimpia psykedeliasekoilujaan. Ölüme son adım edustaa tuon vuoden selväpäisempää tarjontaa, mutta se ei tee siitä huonoa elokuvaa. Päinvastoin Ölüme son adım on erittäin viihdyttävä toimintaelokuva.
Julistekuvissa Arkınin vaatetus muistuttaa etäisesti Mad Maxia. Hänen nahkatakkinsa ja aseensa tuovat mieleen etenkin Road Warriorin. Joissakin piireissä Ölüme son adımia on kutsuttu turkkilaiseksi Mad Maxiksi. Toimintansa ja Arkınin puolesta tämä vertaus on korrekti, mutta elokuva ei mene yksiin Mad Maxin tarinoiden kanssa. Siksi mistään varsinaisesta kopiosta ei voida puhua. Kuriositeettina ajatus kuitenkin on kiehtova, ja julistekuvat sekä mainoslauseet varmasti saavat elokuvalle lisää uteliaita katsojia.
Çöl (1983)
Turkkilaiset tekivät 80-luvun alussa kulttimaineeseen nousseen oman versionsa Tähtien Sodasta. Se muistetaan alati tekijänoikeuksia loukkaavista musiikeista sekä Cüneyt Arkınin valtavasta karismasta. Sen suurimmaksi ansioksi nousi täysi kunnioittamattomuus alkuperäismateriaalia kohtaan. Tämän vuoksi se tullaan muistamaan ikuisesti. Myös monella tapaa se oli aloittamassa aivan uudenlaista elokuvasuuntausta, turksploitaatiota. Turkish Star Warsin suosion ansiosta sen ohjaajalle Çetin İnançille aukesi mahdollisuus työskennellä monissa muissakin sekoiluprojekteissa Cüneyt Arkınin kanssa. Näitä edustavat ainakin Vahsi Kan (Turkish First Blood), Intikam Benim, En büyük yumruk sekä Çöl, jota tässä kritiikissä käsitellään.