Kategoria:

DocPoint 2014, osa 5

Kalifornian pääkaupungista Sacramentosta 30 kilometriä luoteeseen sijaitsee yksi maailman eniten vartioiduimmasta vankilasta. Folsomin piirivankilaan sijoittuva At Night I Fly on elokuvasäveltäjänä muun muassa toiseen festivaalin elokuvaan Belleville Babyyn musiikit tehneen Michel Wenzerin debyyttityö kokopitkänä elokuvana, vaikka kestoa tällekin elokuvalle tulee vain sopivat 88 minuuttia. Folsom on sama paikka, jossa muun muassa Edward Bunker ja Danny Trejo ovat nuorina lusineet, ja jossa Johnny Cash kävi kuuskytluvulla heittämässä kuuluisat keikkansa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

DocPoint 2014, osa 4

Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

DocPoint 2014, osa 3

Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Kim Longinotton Hold me tight, let me go sukeltaa englantilaiseen Mulberry Bushin kouluun, jossa opiskelee 40 hyvin häiriintynyttä lasta. Mulberry Bush on lapsille viimeinen mahdollisuus oppia tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa, jotta he voisivat opiskella normaalissa koulussa. Yhdellä hetkellä lapset leikkivät ja opiskelevat normaalisti aivan kuin ketkä tahansa lapset ja toiselle hetkellä käyvät opettajien ja muiden oppilaiden kimppuun. Ohjaajilla on selkeät toimintamallit lasten varalle; he selittävät hyvin yksityiskohtaisesti, kohottamatta ääntään kuinka lapsen pitää käyttäytyä ja äärimmäisissä tapauksissa painavat raivoissaan olevan pojan maahan, jotta hän ei satuttaisi itseään tai muita.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

DocPoint 2014, osa 2

Eläinten oikeuksia käsittelevä dokumentti The Ghosts in Our Machine pyrkii kertomaan valokuvaaja Jo-Anne McArthurin ottamien kuvien kautta, mikä eläimiä surutta käyttävissä teollisuuden aloissa on pielessä. McArthurin kuvat ovat tavanomaisesti eläinten huonoja olosuhteita kuvastavia ja todella lähelle eläintä itseään pääseviä. Äärimmäiset lähikuvat häkeistä otetuista kärsivistä eläimistä pistävät välillä miettimään, ja normaalisti näitä asioita ajattelemattomien ihmisten päiden tulisi kääntyä tällaisella toiminnalla.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

DocPoint 2014, osa 1

Suomalaisilla väitetään olevan läheinen suhde luontoon, sillä luontomme on monella tapaa puhtaampi ja koskemattomampi kuin monien muiden maiden luonnot. Ja me suomalaiset ylpeilemme tällä, se on osa identiteettiämme; olemme metsäläiskansaa, joka on totta kai kaupungistunut, mutta silti liikutumme kyyneliin asti, kun kuulemme korpiemme kuiskinnan. Matkailualalla puhdas luonto on suurimpia valttikorttejamme (ellei jopa suurin), jota erityisesti Lapin matkailu käyttää hyväkseen houkutellessaan etelän puolimiljoonametropolin asukkaita ynnä muita turisteja. Ilmiselvästi Lapista löytyy paljon koskematonta erämaata, jota kansainväliset kaivosyhtiöt eivät ole vielä raiskanneet, mutta Ilkka Raution vaivaannuttava näkemys Levin turismista huomauttaa kuinka matkailualan luonto on vain irvikuva luonnosta. Vähän niin kuin harrastaisi seksiä pumpattavan barbaran kanssa oikean naisen sijasta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

12 Years a Slave (2013)

Historiallinen elokuva on aina ollut suuren ongelman kourissa. Narratiivit, jotka seuraavat elämäkerrallisen tarkasti hahmojen tekoja historian myllerryksissä ovat usein myös enemmän tai vähemmän vajaita, koska todellisuuden kautta elokuvantekijän on vaikea sanoa sitä, mitä haluaisi. Todellisuus rajoittaa hänen kykyään itseilmaisuun, jolloin elokuvasta tulee helposti kuiva ja tylsä. Tätä sitten usein yritetään käsikirjoittajan taholta korjata lisäämällä elokuvaan jokin painotus ja fokus, mutta sitäkin rajoittaa se, että tämän keskittymisen kohteen piti olla totta. Lopputuloksena saadaan elokuva, joka ehkä toimii joillain tasoilla, mutta päätyy joko muokkaamaan historiaa tai esittämään asiat tärkeitä yksityiskohtia sivuun jättäen siinä määrin, että on oikeutettua kyseenalaistaa, mitä hittoa sillä elokuvalla lopulta edes tekee, kun historiankirjasta voi oppia ja ymmärtää saman sisällön huomattavasti syvällisemmin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Pyhä lehmä Scorsese

Martin Scorsese on ilmoittanut The Wolf of Wall Streetin yhteydessä mahdollisesti lopettavansa lähivuosina elokuvien tekemisen. Tämä ei välttämättä tullut yllätyksenä aikamoista työtahtia noudattavalta ohjaajalta, jolla on kuitenkin jo 71 vuotta ikää Lue lisää

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

Oldboy (2013)

Chan-wook Parkin vuoden 2003 Oldboy oli monelle nuorelle, hieman elokuvista kiinnostuneille aikoinaan se sykäys, joka lähetti heidät uusille poluille laajentamaan näkemyksiään elokuvista. Tiedän tämän, koska luen ehkä itseni yhdeksi heistä. Sen vimmainen audiovisuaalisuus, karu väkivalta ja elämää suuremmat ihmissuhdekuviot lupasivat paljon elokuvan mahdollisuuksia niihin paremmin tutustumattomille. Useille ikäpolville löytyvät omat vastaavat elokuvansa, aina Citizen Kanesta Matrixiin ja sieltä, luoja paratkoon, Avatariin. Näin kymmenen vuotta myöhemmin katsottuna Oldboy ei anna ainakaan minulle paljoa, mielessäni lähinnä pyörisi päätoimittaja Lambergin suullaan tekemät pieruäänet ja toimittaja Majuri huutamassa: “Keskinkertaista korealaista!” Tähän tosin liittyy osin se, että olen yksinkertaisesti kuluttanut kyseisen elokuvan loppuun.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila