Kategoria:

Pelon maantiede (2000)

Oikeushammaslääkäri Oili Lyyra (Tanjalotta Räikkä) selvittää rannasta löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä miesystävänsä, rikosetsivä Eero Harakan (Kari Sorvali) kanssa. Yksityiselämän puolella Oililla on ongelmia siskonsa Lauran (Anna-Elina Lyytikäinen) boheemin käytöksen kanssa. Oili haluaisi Lauran ryhdistäytyvän, käyvän koulunsa loppuun ja tähtäävän kohti keskiluokkaista unelmaa. Kaksi autoa, kaksi lasta ja yksi koira. Laura viettää kuitenkin aikaa naisten kanssa, jotka kyseenalaistavat Oilin neutraalin suhtautumisen työssään näkemään väkivaltaan ja naisten kohteluun. Kuin kohtalon ivaksi, Laura raiskataan puistossa, ja Oili joutuu kyseenalaistamaan oman luottamuksensa suomalaiseen oikeusjärjestelmään, omiin arvoihinsa ja ennen kaikkea miehiin. Lauran ystävät paljastuvat naisia kaltoin kohtelevia miehiä rankaisevaksi iskuryhmäksi, joka ottaa seuraavaksi kohteekseen nuorille tytöille pelon maantiedettä opettavan autokoulunopettaja Auvisen (Pertti Sveholm).

Julkaistu:

Marco Beltrami penetroi harrastustani

Heräsin eräänä yönä kylmän hien puskiessa kasvoilleni. Mielessäni oli vain yksi kysymys. Miksi elokuvasäveltäjä Marco Beltramin minussa herättämät tunteet hämmentävät minua näin? Kuvaillakseni tätä outoa suhdetta kyseiseen mieheen ja hänen työhönsä, minun pitänee aloittaa alusta. Elokuvaa kuvaillaan taiteenlajina usein taianomaiseksi. Joskus tämä taika kuitenkin rikkoutuu. Loitsu sanoo itsensä irti jos juoni menee viemäristä alas, näyttelijä lausuu repliikkinsä kiviseinän karismalla tai toimintaa leikataan kuin hiuksia 90-lukulaisen Johnny Deppin kampaamossa. Tähän ikävään laadunpudotukseen on mielestäni kuitenkin olemassa parannuskeino – Musiikki. Erinomainen, tilanteeseen sopiva elokuvamusiikki voi pelastaa hölmöt juonenkäänteet onnistumalla narratiivin typeryydestä huolimatta ruokkimaan katsojan immersionhalua sopivilla soinnuilla. Juuri tällaisen musiikin tekemiseen herra Beltrami sopii kuin nappi otsaan.

Julkaistu:
Kategoria:

Joint Security Area (2000)

Pohjois- ja Etelä-Korean välinen juopa ei ole elokuvateollisuuden käsitellyinpiä aiheita vaikka se tarjoaa määrättömästi herkullisia mahdollisuuksia. Muistettavin vierailu näillä seuduin lienee Pierce Brosnanin viimeiseksi Bond-esiintymiseksi jäänyt Die Another Day, jossa Koreoiden rajamiinoitteen poispyyhkäisy muodosti pääkonnan suunnitelmien kulminaatiopisteen ja uhkasi aloittaa uuden sodan.

Eteläkorealainen Joint Security Area lähestyy tätä erästä maailmanhistorian räjähdysherkimmistä asetelmista huomattavasti pienemmän kaliiberin ratkaisulla, mutta osuu maaliin loppujen lopuksi paljon tarkemmin. JSA:ssa koreoiden välinen vyöhyke toimii kirjaimellisesti rajat ylittävän ystävyyden näyttämönä, mikä ottaa napakasti kantaa maiden väliseen naurettavaan tilanteeseen. Korean niemimaan viimeaikaisten tapahtumien valossa JSA lienee nyt peräti ajankohtaisempi kuin julkaisunsa yhteydessä.

Julkaistu:
Kategoria:

The Iron Ladies (2000)

Yleisö rakastaa altavastaajia, englanniksi underdogeja. Jokainen joukkueurheilua käsittelevä elokuva perustuu samalle kaavalle, jossa luuserijoukkue haastaa ja lopulta voittaa suosikkijoukkueen keskinäisen solidaarisuuden ja ankaran harjoittelun ansiosta, mutta ennen kaikkea siksi, että he nauttivat urheilusta urheilun itsensä tähden. Suosikkijoukkue hamuaa luonnollisesti vain voittoa ja suhtautuu urheiluun siis väärin. Thaimaalainen The Iron Ladies ei ole enempää kuin tyypillistäkin tyypillisempi underdog-tarina, jonka kaikki voivat tunnistaa esimerkiksi The Mighty Ducks – trilogiasta. Iron Ladies on kuitenkin hieman erilainen urheiluelokuva, sillä sen altavastaaja on homoista, transvestiiteista ja transseksuaaleista koostuva lentopallojoukkue, jollainen oikeasti voitti Thaimaan lentopallomestaruuden vuonna 1996.

Julkaistu: