Tunnetaan myös nimillä: Gongdong gyeongbi guyeok JSA; 공동경비구역 JSA
Maa: Etelä-Korea
Genre: Trilleri, sota
Ohjaus: Chan-wook Park
Käsikirjoitus: Seong-san Jeong, Hyun-seok Kim, Mu-yeong Lee, Chan-wook Park, Sang-yeon Park
Kuvaus: Sung-Bok Kim
Leikkaus: Sang-Beom Kim
Sävellys: Jun-Seok Bang, Yeong-wook Jo
Näyttelijät: Yeong-ae Lee, Byung-hun Lee, Kang-ho Song, Tae-woo Kim, Ha-kyun Shin
Pohjois- ja Etelä-Korean välinen juopa ei ole elokuvateollisuuden käsitellyinpiä aiheita vaikka se tarjoaa määrättömästi herkullisia mahdollisuuksia. Muistettavin vierailu näillä seuduin lienee Pierce Brosnanin viimeiseksi Bond-esiintymiseksi jäänyt Die Another Day, jossa Koreoiden rajamiinoitteen poispyyhkäisy muodosti pääkonnan suunnitelmien kulminaatiopisteen ja uhkasi aloittaa uuden sodan.
Eteläkorealainen Joint Security Area lähestyy tätä erästä maailmanhistorian räjähdysherkimmistä asetelmista huomattavasti pienemmän kaliiberin ratkaisulla, mutta osuu maaliin loppujen lopuksi paljon tarkemmin. JSA:ssa koreoiden välinen vyöhyke toimii kirjaimellisesti rajat ylittävän ystävyyden näyttämönä, mikä ottaa napakasti kantaa maiden väliseen naurettavaan tilanteeseen. Korean niemimaan viimeaikaisten tapahtumien valossa JSA lienee nyt peräti ajankohtaisempi kuin julkaisunsa yhteydessä.
Elokuva kertoo tarinan kahdesta eteläkorealaisesta rajavartijasta, jotka erinäisten sattumusten kautta ystävystyvät vihollispuolen kollegoidensa kanssa. Rajapisteellä tapahtuu kuitenkin selkkaus, jossa kaksi pohjoiskorealaista sotilasta menettää henkensä. Epäselviä johtolankoja ja ristiriitaisia tapahtumakuvauksia saapuu selvittämään sveitsiläis-ruotsalainen kollegio ja vähän kerrassaan vyyhti avautuu.
JSA ei ole erikoistehostespektaakkeli eikä muultakaan tekniseltä toteutukseltaan mikään varsinainen mestariteos. Se on juuri riittävän hyvännäköinen, jotta tarinaan on mahdollista keskittyä. Elokuvan todellinen taika piileekin siinä, että sen asetelmaa ei ole kovin vaikea uskoa. Ehkäpä kyse on jyrkästä vastakkainasettelusta, johon katsoja itsekin toivoo liennytystä. Historia on jo todistanut ystävyyden pilkahduksia vihollisuuksien keskellä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ensimmäisen maailmansodan ilmataisteluiden herrasmieskulttuuri sekä joulun aselepo, jossa brittiläiset ja saksalaiset ottivat mittaa toisistaan aseiden sijaan jalkapallo-ottelussa. Miksi Koreoiden rajalla ei voisi muodostua vastaavaa tilannetta, ellei sellaisia ole peräti jo muodostunut.
Sykähdyttävä huumori tekee JSA:sta jotain aivan muuta kuin pelkkä kansikuva tai toki älykäs lähtöasetelma antaisi odottaa. Kuoleman ja huumorin yhteispeli on eräs niistä elokuvanteon osa-alueista, joita voisi verrata aivokirurgiaan. Sen joko hallitsee tai sitten ei. Epäonnistu ja potilaasi menettää puhekykynsä, raajojensa hallinnan tai pahimmassa tapauksessa henkensä. Jos skalpelli pysyy kädessä, voi lopputuloskin olla veitsenterävä. Mustaa huumoria JSA ei sinänsä edusta, vaan nauru syntyy jostain paljon aidommasta.
Joint Security Area oli aikansa katsotuin elokuva kotimaassaan ja herätti valtaisaa huomiota. Elokuvan merkityksestä kertoo paljon se, että Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun lahjoitti sen DVD:n pohjoisnaapurinsa legendaariselle johtajalle Kim Jong-Ilille. Länsimaalainen katsoja ei JSA:n kohdeyleisöön varsinaisesti kuulu. Elokuva ei liiemmin selittele, kumpi kansalaisuus on milloinkin kyseessä ja tulkinnan varaan jätetään paljon muutakin. Mikäli johtopäätösten tekeminen lähestulkoon silkan kuvakerronnan tarjoamien vihjeiden perusteella ei luonnistu, voi JSA olla väsyttävää seurattavaa ja pudottaa peräti tyystin rattailta. Kokeneempi katsoja sen sijaan nauttii täysin siemauksin. Mikäli JSA länsimaiselle katsojalle jotain haluaa kertoa, viesti lienee lähinnä “ei tätä touhua täälläkään kaikki niin vakavasti ota”.
Elokuvaa katsoessa syntyy oivallus siitä, kuinka hyvin se naulaa yksittäisen välikohtauksen ja muutaman ihmiskohtalon avulla seinälle koko niemimaata jatkuvasti varpaillaan pitävän ongelman. Se onnistuu samanaikaisesti läjäyttämään maailmanpolitiikan raadollisuuden vasten kasvoja ja jättämään hyvän mielen. Silti kaiken keskiössä on vain neljä poloista rajavartijaa. Joint Security Area on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas kuvaus ystävyydestä, jolla oli tietyt haasteet, ja jossa tuloksena oli itku pitkästä ilosta.