DocPoint 2014, osa 4

Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).

By |2016-03-03T12:36:59+02:0009.02.2014|Festivaalit|0 Comments

Nowhere (1997)

Nowheren kautta viimeiseen osaansa tuleva Gregg Arakin teiniapokalypsitrilogia jatkaa teemallisesti siitä mihin edellinen osa The Doom Generation jäi, joten luvassa on melkoista tunteiden myllytystä ja amerikkalaisia teinihylkiöitä. Alkutekstien rullatessa ruudulla saanee katsoja heti hyvän kuvan elokuvan valtavasta näyttelijäkaartista ja ennen kaikkea liudasta tunnettuja näyttelijöitä. Seesteisen musiikin soidessa vieritetään katsojan silmien eteen muiden muassa sellaisia kulttinimiä kuten 90-luvun teini-idoli Ryan Phillippe, Pulmusten typeränä blondina nähty Christina Applegate, James Caanin poika Scott Caan sekä tietysti Arakin vakiopoika James Duval.

By |2016-03-02T16:41:01+02:0003.02.2014|Kritiikit|0 Comments
Go to Top