Kategoria:

Helsingin lyhytelokuvafestivaalit 2013

Jukka Kärkkäisen (Kovasikajuttu) ja Teemu Nikin (3 Simoa) koostaman sekä esittelemän, Elokuvateatteri Orionissa pidetyn näytöksen ohjelmisto ei pohjautunut itse festivaalien historiaan. Elokuvat ovat valittu edustamaan kotimaista roskaestetiikkaa, joskaan varsinaista roskaisuutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä esiinny kuin yhdessä elokuvassa. Puhuisin ennemmin mustista komedioista, jotka pyrkivät kukin tavallaan hylkäämään säädyllisen ja kunnollisen elokuvanteon rajat. Mahdollisimman korkea loukkaavuusaste on tässä yhteydessä merkittävä ansio. Esiintyjät itse virittivät yleisöä vastaanottavaiseen tilaan yrittämällä oksentaa ämpäreihin valkokankaan edessä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Axel Hackman
Kategoria:

Ölüme son adım (1983)

Vuosi 1983 oli poikkeuksellisen hyvä Çetin İnançille ja Cüneyt Arkınille. Tuon yhden vuoden aikana tämä turkkilainen tehokaksikko teki valtavan määrän tunnetuimpia psykedeliasekoilujaan. Ölüme son adım edustaa tuon vuoden selväpäisempää tarjontaa, mutta se ei tee siitä huonoa elokuvaa. Päinvastoin Ölüme son adım on erittäin viihdyttävä toimintaelokuva.

Julistekuvissa Arkınin vaatetus muistuttaa etäisesti Mad Maxia. Hänen nahkatakkinsa ja aseensa tuovat mieleen etenkin Road Warriorin. Joissakin piireissä Ölüme son adımia on kutsuttu turkkilaiseksi Mad Maxiksi. Toimintansa ja Arkınin puolesta tämä vertaus on korrekti, mutta elokuva ei mene yksiin Mad Maxin tarinoiden kanssa. Siksi mistään varsinaisesta kopiosta ei voida puhua. Kuriositeettina ajatus kuitenkin on kiehtova, ja julistekuvat sekä mainoslauseet varmasti saavat elokuvalle lisää uteliaita katsojia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Çöl (1983)

Turkkilaiset tekivät 80-luvun alussa kulttimaineeseen nousseen oman versionsa Tähtien Sodasta. Se muistetaan alati tekijänoikeuksia loukkaavista musiikeista sekä Cüneyt Arkınin valtavasta karismasta. Sen suurimmaksi ansioksi nousi täysi kunnioittamattomuus alkuperäismateriaalia kohtaan. Tämän vuoksi se tullaan muistamaan ikuisesti. Myös monella tapaa se oli aloittamassa aivan uudenlaista elokuvasuuntausta, turksploitaatiota. Turkish Star Warsin suosion ansiosta sen ohjaajalle Çetin İnançille aukesi mahdollisuus työskennellä monissa muissakin sekoiluprojekteissa Cüneyt Arkınin kanssa. Näitä edustavat ainakin Vahsi Kan (Turkish First Blood), Intikam Benim, En büyük yumruk sekä Çöl, jota tässä kritiikissä käsitellään.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

À nos amours (1983)

Maurice Pialat’n ihmissuhdekuvaus À nos amoursissa Sandrine Bonnairen esittämä 15-vuotias Suzanne puhkeaa seksuaaliseen kukkaansa hylättyään poikaystävänsä ja menetettyään neitsyytensä samana iltana yhden yön jutussa. Suzannen ongelmaksi muodostuu se, että hän ei pysty enää rakastumaan keneenkään, vaan hän hyppii pojasta toiseen saaden perheensä vihaiseksi tästä.

Perheen äiti elää maailmassa, jossa naisen tulee olla neitsyt avioliittoon asti, ja Suzannen veljellä on paljon hampaankolossa, kun hän näkee siskonsa nauttivan seksuaalisesta kanssakäymisestä. Kun Maurice Pialat’n itsensä esittämä perheenisä eräänä yönä toteaa, ettei jaksa enää tätä paskaa, ja lähtee menemään, joutuu Suzannen veli ottamaan perheessä miehen aseman. Tämä ei selkeästikään sovi kenellekään perheenjäsenelle, ja Suzanne vieraantuu perheestään yhä enemmän ollessaan lähes kenen tahansa kanssa, jottei hänen tarvitsisi viettää aikaa kotonaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri