Texas v. 2000 (1983)
Millainen oli vuosi 2020?
Night Visions 2019, osa 2
Night Visionsin päättäneen yöputken tarjonnasta löytyi mm. barbaareita, maailman tappavin elokuva ja pornoa.
Yksi Lenzi yli paheenpesän – buona notte, Umberto
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017
Törkytoimittajan matkassa – kohtaaminen Ruggero Deodaton kanssa
Monsieur Cannibal; tai, kuinka kokata päivällinen torsoksi jääneestä haastattelumateriaalista
Kauhuanimaatio
Halloweenin ratoksi olen koonnut epäonnisen kolmentoista lyhärin verran suosikkejani kauhuanimaation kieroutuneesta maailmasta. Animaatio ja kauhu on aina ollut sidoksissa toisiinsa. Etenkin tekniikkana efekteille se on ollut perinteisesti yksi kauhuelokuvien pääelementeistä. Lue lisää
The Wolf (1983)
Puolaa ei elokuvamaana juuri kauhuelokuvista tunneta. Yksi syy lienee siinä, etteivät genren sikäläiset perinteet ole erityisen pitkät. Jarno Hänninen mainitsee artikkelissaan Rikos puolalaisessa elokuvassa (Idäntutkimus 1/2012) ensimmäiseksi puolalaiseksi kauhuelokuvaksi Ewa Petalskan ja Czesław Petelskin ohjaaman, erään kauhutarinoista ammentaneen tv-sarjan jaksoista kootun episodielokuvan Świat grozy (1968). Jotain genren arvostuksen puutteesta ja marginaalissa olemisesta kertoo se, että kauhuelokuvan käsittely ilmiönä sivuutetaan tyystin Marek Haltofin ansiokkaassa, mutta joiltain osin suppeassa hakuteoksessa Historical Dictionary of Polish Cinema (2007).
Satan’s Bed (1983)
Tänä vuonna kolmenkymmenen vuoden kypsään ikään tullut Painajainen Elm Streetillä on kauhuelokuvien klassikoihin lukeutuvia teoksia, jolle on tehty liukuhihnan verran jatko-osia. Wes Cravenin luoma ja Robert Englundin loistavasti tulkitsema Freddy Krueger on ehdottomasti yksi kauhun ikonisimpia tappajia. Kyseinen hahmo sisältää aitoa pelkoa ja ripauksen huumoria samassa paketissa. Asioiden summa on sen verran kovaa luokkaa, että elokuvasta on tehty kopiointeja Aasian mantereella asti. Esimerkkinä voisi mainita intialaisen version, mutta jätetään tanssit ja laulamiset toiseen kertaan. Kerron teille ennemmin indonesialaisesta versiosta, jonka ohjauksesta on vastannut Lady Terminatorin sekä Mystics in Balin ohjannut kulttinimi H. Tjut Djalil
DocPoint 2014, osa 4
Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).