Tšekkiläisen elokuvan ja animaation alkuhämärä (1898-1945)
Jouni Heinonen käsittelee tšekkiläisen elokuvan ja animaation alkuaikoja maan elokuva-arkiston kiitettävien kokoelmien avulla
Zomba di Mare (2013)
Zomba di Mare on Sami Pöyryn ensimmäinen ensi-iltansa saava kokopitkä elokuva ja toimii eräänlaisena toisintona Pöyryn aiemmasta lyhytelokuvasta Zomba Intenso. Intenson tapaan di Mare on kuvattu pääpiirteissään ilman varsinaista käsikirjoitusta ja jälkituotannossa suomalaisten näyttelijöiden puheen päälle on dubattu italiankielistä puhetta, joka taas on tekstitetty jälleen suomeksi. Elokuvan vaikuttimena toimineen Lucio Fulcin visuaalisuutta hakevan jäljen huomaa erityisesti elokuvan upeissa pysähtyneissä ja sumuisissa maisemakuvissa ja hienovaraisen surrealismin vivahteessa. Juuri kuvauksensa puolesta Zomba di Mare on paikoitellen upeaa katsella.
Bunny the Killer Thing (2015)
On päivänselvää, että tässä ei ole edes etäisesti yritetty tehdä hyvää filmiä.
Ase kielenä
On oudompaa ja voimakkaampaa pelata hurmetta kuin kaivinkoneen kauhalla verisestä järvestä annostelevia amerikkalaisia pelejä suomeksi lokalisoituna.
Lovemilla (2015)
YLE:n nuortensarjana käyntiin ponkaissut #lovemilla on nyt päätynyt valkokankaalle vähemmän sosiaalisen median ytimeen pyrkivällä Lovemilla-nimellä. Kyseessä on verrattain raikas tuulahdus suomalaisessa elokuvassa, vaikka ei missään nimessä tahraton sellainen.
Tuntematon tyttö (2016)
Kurjia asioita tekevät toisilleen kurjat ihmiset, vaikka elokuva yrittää alleviivata, että syyllisyys on jaettua. Mutta rivien välistä voi lukea, että yksien syyllisyys on suurempaa kuin toisten.
Iron Horsemen (1994)
Iron Horsemen on kovin vaikea arvioitava. Se on ehdottomasti kuriositeetti. Toista samanlaista ei ole. Sen huumori on eittämättä täynnä sisäpiirivitsejä, joita allekirjoittanut tuskin edes tajusi. Kokonaisuus on kuin kaurismäkeläinen filmi mikä-mikä-maasta.
Tuhlaajapoika (1992)
Veikko Aaltosen ohjaus on tyydyttävää kuin Esan nyrkki Lindströmin silmässä tai muna vaseliinin kyllästämässä nyrkissä.
Tuntematon pakolainen (2016)
En tiedä missä kokouksissa tai ryhmissä on keksitty uudelleen jo Chaplininkin käyttämä idea laittaa koomikko kurjuuteen, josta sitten syntyy hauskuutta, mutta tässä ei todellakaan ole mitään hauskaa, ei mitään naurunaihetta.
Tuntematon ystävä (1978)
Juonen voi nähdä piikittelevän oikeistofasistiselle yhteiskunnalle, jossa heikompi aines voidaan putsata pois kapitalismin tieltä.