2018-07-04T12:08:31+03:00By Tuomas Porttila|
Laibach laulaa: Eurooppa hajoaa palasiksi. Pakolaisvirta on kasvussa. Sodat seuraavat toisiaan. Hallituksemme ei saa yhtä Sotea aikaiseksi, mutta ”Siniset” sentään julkaisevat uuden logon ja pääministerimme lentelee lentokoneellaan. Tuskinpa Tuomas Sallinen edes villeimmissä visioissaan uskoi käsikirjoituksensa olevan ennustus.
2016-04-22T15:47:34+03:00By Laajakuvan toimitus|
Night Visions Back to Basics 2016:n toisessa osassa käsittelyssä arkisempaa kauhua, eksploitaatiota ja blaxploitaatiota.
2016-03-02T17:31:10+02:00By Ilkka Hemmilä|
Väkivalta säväyttää ja kiehtoo, erityisesti viihteessä. Vaikka tosimaailma täyttyisi millaisesta kärsimyksestä tahansa, siitä tulee erityisen tuomittavaa usein eskapismina nähtävässä viihteessä. Mikäli seksi ja väkivalta, kaksi yhteiskunnasta toiseen virallisista tuomioista välittämättä siirtyvää julkista salaisuutta, livahtavat kulttuurin kuvastoon, avautuu moraalinvartijoita pidättelevä portti. Seksin vapaan ja paheksumattoman tai suorastaan kyynisiin mittapuitteisiin kohoavan väkivallan esittämisen nähdään romahduttavan pohjan idylliseltä kasvu- ja elinympäristöltä. Todennäköisempää kuitenkin on, että tosielämässä tapahtuvat henkiset ja fyysiset teot ovat saavuttaneet vastaavan jo aikoja sitten.
2022-10-10T10:04:08+03:00By Miikka Kaitila|
YLE:n nuortensarjana käyntiin ponkaissut #lovemilla on nyt päätynyt valkokankaalle vähemmän sosiaalisen median ytimeen pyrkivällä Lovemilla-nimellä. Kyseessä on verrattain raikas tuulahdus suomalaisessa elokuvassa, vaikka ei missään nimessä tahraton sellainen.
2019-11-30T01:01:44+02:00By Mikko Lamberg|
Elokuvasäätiön tuella on kevyt, nopeasti luettava kirja kiinnostavan taideinstituution historiasta.
2015-01-18T21:30:48+02:00By Jouni Heinonen|
Jokainen kaupunki, kaupunginosa, kylä ja pitäjä pitää sisällään ne pari kaikkien tuntemaa hahmoa. Harmittomia kylähulluja tai urbaanilegendoja. Lahdessa sellaisia ovat olleet esimerkiksi Kärpäsenmäen mummo, Rytmi-Rane ja Kampa-Raimo. Kärpäsenmäen mummo päivysti vielä hetki sitten joka päivä, aamusta iltaan, valtatien laidalla viittoen käsimerkkejä ohi kiitäville autoille. Legendan mukaan hänen poikansa/miehensä/koiransa/kissansa jäi siinä kohtaa auton alle. Erään koulukunnan mukaan mummo odottaa menetettyä rakastaan samassa paikassa, mutta todellisuudessa käsi taitaa heilua vain kaahareille (muutama vuosi takaperin Karpo järjesti mummolle kunniamerkin ajoliikenteen tarkkailusta.)
2017-04-24T11:46:19+03:00By Jaakko Kuitunen|
Luin suomenkielisen pelikirjan keväällä vuonna jona Suomi täyttää 100 vuotta.
2016-09-13T10:24:18+03:00By Mikko Lamberg|
Robert Bressonille taivas ei ole joukko enkeleitä, Jumala ei ole new-ageistinen ja muka-tieteellinen maailmanyhteys, usko ei löydy äkillisen oivalluksen ja loistavan valon saattelemana, vaan uskonto on kokemus vailla alleviivausta, osa ihmiselämää.
2016-03-02T22:01:30+02:00By Joonas Nykänen|
Hawksin elokuva liikkuu alati eteenpäin, tanssii, virtaa ja ylittää, tuosta noin, rajoja, joita ei ole tarkoitettu ylitettäviksi: sen puhdas täsmällisyys loistaa keinotekoisenkin ja sähkövirtaisen valon takaa.
2017-10-13T17:48:06+03:00By Laajakuvan toimitus|
R&A-raportin viimeisessä osassa perehdytään festivaalin dokumenttielokuvaan.
