Kategoria:

Joint Security Area (2000)

Pohjois- ja Etelä-Korean välinen juopa ei ole elokuvateollisuuden käsitellyinpiä aiheita vaikka se tarjoaa määrättömästi herkullisia mahdollisuuksia. Muistettavin vierailu näillä seuduin lienee Pierce Brosnanin viimeiseksi Bond-esiintymiseksi jäänyt Die Another Day, jossa Koreoiden rajamiinoitteen poispyyhkäisy muodosti pääkonnan suunnitelmien kulminaatiopisteen ja uhkasi aloittaa uuden sodan.

Eteläkorealainen Joint Security Area lähestyy tätä erästä maailmanhistorian räjähdysherkimmistä asetelmista huomattavasti pienemmän kaliiberin ratkaisulla, mutta osuu maaliin loppujen lopuksi paljon tarkemmin. JSA:ssa koreoiden välinen vyöhyke toimii kirjaimellisesti rajat ylittävän ystävyyden näyttämönä, mikä ottaa napakasti kantaa maiden väliseen naurettavaan tilanteeseen. Korean niemimaan viimeaikaisten tapahtumien valossa JSA lienee nyt peräti ajankohtaisempi kuin julkaisunsa yhteydessä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jarno Väistö
Kategoria:

Moloch (1999)

Hitler on yksi maailman tunnetuimpia ja aikansa vihatuimpia ihmissaastoja. Tästä tuskin tarvitsee pitää sen suurempaa pohjustusta. Kun hänen kuolemastaankin on kulunut jo monta vuosikymmentä, nostankin esille erään faktan. Hitler pilasi täysin tarpeettomasti yhden 30-luvun suosituimmista viiksityyleistä, jota mm. koomikot Charlie Chaplin sekä Oliver Hardy suosivat. Miten viikset tai koomikot liittyvät elokuvaan, joka kertoo Hitleristä? Ainakin siten, että Aleksandr Sokurov on ujuttanut koomisia piirteitä tetralogiansa ensimmäiseen osaan, Molochiin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Scarface (1932)

Howard Hawksin Arpinaamaan verrattuna nykyiset gangsterielokuvat tuntuvat vain nössöiltä, eunukkien kyhäämiltä marisätkiltä, joita poltetaan yleiseen luonteettomuuteen mukaan pääsemiksi. Brian De Palman 50-vuotta Hawksin elokuvan jälkeen tehdystä versiosta ei voi edes puhua samana päivänä. Niin eri maailmoista nämä elokuvat lopulta tulevat. Puhumatta näistä vähän uudemmista gangsterielokuvista, joita olen vahingossa katsonut (paremmuusjärjestyksessä surkeimmasta kovimpaan: American Gangster, The Departed, Killing them Softly). Em. elokuvista puuttuu kaikki se, mikä tekee Arpinaamasta ylivoimaisen. Voisi mennä vielä pidemmälle ja sanoa, että jopa Kummisetä-trilogia tuntuu Arpinaamaan verrattuna löysältä vitsiltä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö enää voitaisi tehdä ainakin yhtä hyviä gangsterielokuvia, niin on vain harvemmin tapahtunut.

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Broken City (2013)

Allen Hughes aloitti uransa veljensä Albert Hughesin kanssa ohjatulla Menace II Societylla. Tästä aikanaan inhorealistisesta katukuvauksesta mies on nyt siirtynyt Hollywoodin hellään huomaan, ja Broken City on hänen ensimmäinen kokopitkä teatterilevitykseen päätyvä soolo-ohjauksensa. Outoa kyllä, se on kokonaisuutena huomattavasti eheämpi kuin hänen veljensä kanssa aiemmin Hollywoodissa tehtaillut From Hell sekä The Book of Eli.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (2010)

Cannesissa vuonna 2010 Kultaisen palmun voittanut Apichatpong Weerasethakulin ohjaustyö Setä Boonmeen edelliset elämät on saanut osakseen paljon kansainvälistä suitsutusta. Se oli ensimmäinen 2000-luvulla pääpalkinnon voittanut aasialaiselokuva, ja se valittiin Thaimaan ehdokkaaksi Oscar-gaalassa, joskaan finaalipaikkaa ei herunut. Arvostelu toisen perään läimäytti sille täydet pisteet ylistäen sen salaperäistä tunnelmaa. Pystyykö elokuva lunastamaan suuren hehkutuksen myötä muodostuneet hävyttömän korkeat ennakko-odotukset näin pari vuotta julkaisun jälkeen? Lyhyesti sanottuna: ei.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri
Kategoria:

Beyond the Hills (2012)

Nyt ei ole lähdetty tekemään ihmisyksilön sisäisen kamppailun tutkielmaa, jossa elokuvan visuaalisuus nousee välillä päähenkilöksi, vaan kertomusta ihmisten kamppailusta keskenään, joukkoja repivistä ristiriidoista.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

Totally F***ed Up (1993)

Totally F***ed Up on Gregg Arakin ensimmäinen osa teiniapokalypsitrilogiasta. Sen kaksi muuta osaa ovat The Doom Generation ja Nowhere, jotka ovat huomattavasti tunnetumpia teoksia ohjaajansa filmografiassa. On silti hyvä tarkistaa, että mistä tässä ensimmäisessä osassa on kyse, jotta saa paremman kokonaiskuvan ohjaajan trilogiavisiosta.

Alkukin sen sanoo; ”Another Homo Movie by Gregg Araki”. Eli taas mennään. Totally F***ed Up on joka tapauksessa Arakin viimeinen täysin homosuhteisiin keskittyvä elokuva. Se esittelee dokumenttimaisesti katsojalle joukon nuoria, joilla kaikilla on ongelmia. He kertovat asioita elämästään suoraan kameralle, kuin olisivat koe-esiintymisessä. Vanhemmat ovat heittäneet heidät pihalle, rahaa ei ole ylläpitämään normaalia elintasoa ja poikaystävät pettävät heitä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila