WHS-teatterin itsenäisyyspäivän yllätyselokuvajuhlat kokosivat kasaan varteenotettavan nipun Suomea käsitteleviä elokuvia laajalla skaalalla, jonka kirjoon mahtui niin sotatoimia, kansankomediaa, elintasoseikkailua Ruotsissa, alapäähuumorista ammentavaa findietä, valtakuntamme ykköskirjailijaa Hollywoodin silmin, ääriharvinaista vasemmistopropagandaa kuin myös Lauri Törni.
Surullinen fakta on, ettei The Last Jedi lunasta sen hypeä.
The Square ei ole taiteen vastainen elokuva, onhan se itsekin taidetta, mutta se piikittelee lässyttävää asennetta, jonka mukaan kaikki taide on arvokasta.
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017
Kurjia asioita tekevät toisilleen kurjat ihmiset, vaikka elokuva yrittää alleviivata, että syyllisyys on jaettua. Mutta rivien välistä voi lukea, että yksien syyllisyys on suurempaa kuin toisten.
Aku Louhimies filmatisoi tekstiä, jonka merkitys kansan kollektiiviselle identiteetille on valtava. Elokuva joutuu oikeuttamaan omaa olemassaoloaan toden teolla.
Itsenäisyys on ansaittava omin voimin, jos Mike Flanaganin filmografiaan on uskominen.
Elokuva on täysin katsottavissa ilman sen politiikan huomioimista, mutta ainakin se ottaa selkeän ja lähes poskia kuumottavan vasemmistolaisen näkökulman, jollaisia ei olla läntisissä elokuvissa, puhumattakaan spektaakkeleista, nähty aikoihin. Virkistävää!
