Pääkirjoitus: Uutta ja vanhaa

Mikko Lamberg, huhtikuu 2026, nro 1

Laajakuva oli vuosina 2013–23 toiminut elokuvalehti. Tosiasiassa tästäkin ajanjaksosta jokunen viimeinen vuosi oli zombimaista vaellusta hautaholvissa.

Tämä nyt lukemasi lehti on myös Laajakuva. Ja ei ole. Tämä on uusiutuneen Laajakuva-lehden ensimmäinen numero, toisaalta täysin uusi lehti. Ei enää aivojen perään kuolaava raato vaan reinkarnoitunut jokelteleva bébé.

Kyllä, numero. Toisin kuin aina silloin tällöin päivittynyt edeltäjänsä, lehti ilmestyy tästä lähtien verkossa neljä kertaa vuodessa. Jokaisella numerolla on oma teemansa.

Laajakuva syntyi alun perin vuonna 2013. Ja huutavaan tarpeeseen. Suomalaiselta kulttuurikentältä puuttui verkkolehti, joka käsittelisi elokuvaa sopivan vakavasti: syvällisesti mutta ei liian akateemisesti.

Lehden ilmestyminen huipentui kahteen kirjalliseen teokseen, vuonna 2018 ilmestyneeseen esseekokoelmaan 10 kirjoitusta ja vuoden 2020 suurtyöhön, Peilin takana -antikaanoniin.

Vaikutti pitkään siltä, että Laajakuvan työ olisi tehty. Oli jonkun toisen lehden vuoro nousta tilalle.

Valitettavasti paikkaa ei ole tullut täyttämään kukaan. Samalla suomalaisen elokuvakulttuurin tila on ankeampi kuin miesmuistiin. Elokuva-alan rahoituksen yllä värjyi vastikään hallituksen giljotiini, kulttuurin ennestään surkeaa rahoitusta on saksittu ja sosiaalinen media murentaa perinteisemmän journalismin, mukaan lukien elokuvakirjoittamisen, jalansijaa.

Laajakuvan kaltaiselle lehdelle on tällaisessa ilmastossa edelleen tilausta. Jo vuosia sitten toimituksen puheissa oli, että mahdollinen paluu tapahtuisi aivan uudessa muodossa. Pöydän putsaamiseksi ja uuden ilon löytämiseksi. Näin on nyt käynyt. Samalla päätoimittajaksi on palannut lehden alkuvuosina samassa virassa työskennellyt Mikko Lamberg.

Myös toimitus on laitettu uusiksi. Muutamien vanhojen konkarien rinnalle on tullut kipeästi kaivattua uutta tekijäjoukkoa. Toimittajien lisäksi Laajakuvassa on mukana myös sakki avustajia. Niin toimittajien kuin erityisesti avustajien joukkoon voi hakea lähettämällä hakemuksen, esittelyn ja näytetekstin osoitteeseen toimitus.laajakuva@gmail.com.

* * *

Sitten asiaan. Ensimmäisen numeromme teema on ”alut ja ylösnousemukset”. Teemaa sivutaan monelta eri kantilta.

Kalle Toivonen kirjoittaa pääsiäisaikaan sopivasti Jeesus-elokuvien ensimmäisistä vuosikymmenistä. Siiri Reiniluoto taas pureutuu kerta kerran jälkeen paluun tekevään Humisevaan harjuun ja sen englanninkielisiin tulkintoihin kautta aikain.

Julia Matinniemi esittelee artikkelissaan kurdielokuvaa. Valtioton kansa on onnistunut luomaan kiinnostavan omaleimaista elokuvataidetta. Jouni Heinonen käsittelee videopelien ja elokuvan välistä risteyskohtaa pitkässä kirjoituksessaan full motion video -teoksista.

Joakim Ruismaa esittelee syväluotaavasti animemestari Isao Takahatan uran alkupuolta ennen Studio Ghiblille tehtyjä suurtöitä. Santeri Paju puolestaan käy lävitse Liam Neesonin myöhäisuran toimintatähteyttä ja erittelee Neeson-actionin tematiikkaa ja estetiikkaa.

Vapaamuotoisempaakin tekstiä lehteemme mahtuu. Tua Parkkinen pohtii Nick Caven valkokangashahmoa. Joonas Nykänen kirjoittaa esseessään uhriväkivallasta filosofi René Girardin inspiroimana ja käyttäen esimerkkeinään klassikkoelokuvia.

Mielipidekirjoituksissa nuori elokuvantekijä Aatos Äijö kirjoittaa lyyrisesti filmihulluuden syttymisestä ja Milo Kiviranta striimipalveluiden paskoontumisen kiroista elokuvataiteen ystäville.

Jouni Heinosen haastatteluissa Xiu Xiu -yhtyeen Jamie Stewart kertoo David Lynchin teosten musiikin herättämisestä henkiin ja tšekkiläinen animaatiomestari Jiří Barta urastaan sekä suunnitteilla olevasta suurteoksestaan Golem. Sensommar Filmfestivalin festivaalijohtaja Severi Koivusalo tarinoi Milo Kivirannalle tapahtuman alkukipinästä ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Kritiikeistä löytyvät eri teille lähteneiden Safdie-veljesten The Smashing Machine ja Marty Supreme, tehokas eläinkauhu Primate, brasilialainen Oscar-ehdokas The Secret Agent sekä synkeä Die My Love, kaikki viime vuonna ensi-iltansa saaneita teoksia. Milo Kivirannan ja Santeri Pajun lisäksi kritiikkejä on takonut Emmi Ketonen.

Toivomme lukijoille antoisia ja valaisevia hetkiä uuden Laajakuvan parissa!