Elokuva taikapiirin keskiössä — Haastattelussa Sensommar Filmfestin festivaalijohtaja Severi Koivusalo

Milo Kiviranta, huhtikuu 2026, nro 1

Ensimmäinen Sensommar Filmfest järjestettiin elokuussa 2023 idyllisissä saaristomaisemissa Porin Reposaaressa. Neljännen festarikesän lähestyessä festivaalijohtaja Severi Koivusalo valottaa Sensommarin alkutekijöitä ja tulevaisuudennäkymiä.

Mistä idea uuden elokuvafestivaalin aloittamisesta lähti liikkeelle?

Olen itse Porista kotoisin, kuten myös puolisoni Laura Asmala, ja Reposaari on meille molemmille hyvin tuttu paikka. Aloimme jo noin kymmenisen vuotta sitten miettiä saariston erityistä tunnelmaa ja sitä, miten hienoa siellä olisi järjestää jonkinlainen tapahtuma. Teen päivätöitä elokuva-alalla esimerkiksi tuottajana ja ohjaajana, joten leffafestivaalit ovat olleet minulle tuttu toimintaympäristö. Kipinä taisi lopullisesti syttyä, kun kävimme kesällä 2022 kollegani Roosa Toivosen järjestämillä Ilokuva-festareilla Mäntyharjussa. Festareilla oli sekä paikallisia että ulkopaikkakuntalaisia nauttimassa elokuvista kyläjuhlafiiliksellä. Silloin aloimme Lauran kanssa pohtia, miten hienosti Reposaari voisi toimia ympäristönä tällaisille kohtaamisille.

Mitä erityistä haluatte tarjota? Oliko alalla aukkoja, joita halusitte paikata?

Elokuvafestivaaleista tulee helposti sellaisia industry-pöhinäpaikkoja. Eikä siinä mitään, sellaisiakin pitää olla, ja sekin on ihan hauskaa. Eniten olen festivaaleilla kuitenkin rakastunut eskapismin hetkiin, joissa muodostuu eräänlainen taikapiiri, jossa elokuva on täysin keskiössä. Meitä kiinnostaa se, miten erityislaatuinen tapahtumapaikka yhdistyy ohjelmistoon. Haluamme tarjota kokonaisvaltaisen, melkein tilataiteellisen kokemuksen, ja jotakin sellaista hidasta, käsin ja pieteetillä tehtyä, mitä moni kaipaa ympäröivän kertakäyttökulttuurin vastapainoksi.

Kuulostaa siltä, että Reposaari ympäristönä vaikuttaa paljon festivaalin sisältöön.

Se inspiroi vahvasti festarin teemoja. Sensommar nimenäkin viittaa siihen, miten elokuun viimeisen viikonlopun kaihoisa loppukesän tunnelma on festivaalin keskiössä.

Teema-ajattelu on oikeastaan Laurasta lähtöisin. Ohjelmistoa suunniteltaessa teemat auttavat rajauksen kanssa ja palvelevat kokonaistunnelmaa. Meidän niche ovat elokuvat, joissa on jonkinlainen toiveikas katse ihmisyyteen. Koko festivaalin tagline tai kattoteema on “kaihoa ja kauneutta”, esimerkiksi viime vuonna tarkempana teemana oli joutilaisuus.

Tämän vuoden teemaa ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta kokeilemme uutta lähestymistapaa. Pyysimme viime vuonna valokuvaaja Sara Urbanskia tekemään oman teossarjan siitä, miten hän näkee tapahtuman ja Reposaaren. Tämä vaihtoehtoinen, ulkopuolinen linssi on ohjannut tällä kertaa teeman muotoilua.

Sensommarissa tunnutaan erityisesti huomioitavan myös toinen kotimainen kieli. Onko se teille prioriteetti, ja onko siihen jokin tietty syy?

Joo, kyllä se on iso osa festivaalin identiteettiä. Vaikka Pori onkin länsirannikolla, kyseessä ei ole kovin kaksikielinen kaupunki. Ehkä siinä vahvassa kaksikielisyydessä on taustalla tietynlainen Reposaaren paikallishistorian sekä saaristolaiskulttuurin romantisointi. Sehän on ollut pitkälti ruotsinkielistä. Toki halutaan olla kansainvälisiä, mutta ei ehkä haluta lähteä mukaan tietynlaiseen englantikeskeisyyteen.

Hufvudstadsbladet teki vähän aikaa sitten jutun ruotsinkielisistä festareista, jossa mainittiin, että Sensommar on Suomen suurin ruotsinkielinen leffafestivaali. Emme olleet edes ajatelleet asiaa tuolta kantilta, mutta se oli nostettu itseisarvoisena ja merkittävänä asiana esiin, mikä oli hienoa. Työstämme kaksikielisyyttä edelleen, jotta se tuntuu toimivalta ja orgaaniselta. Ohjelmistoa olisi kiva myös laajentaa koskettamaan enemmän muitakin pohjoismaita.

Minkälaisia kynnyksiä uudella festivaalialan toimijalla tulee vastaan?

Meillä on yleisesti ottaen käynyt erittäin hyvä tuuri. Todella abstraktista ajatuksesta lähtöisin ollut konsepti on resonoinut, ja se on otettu hienosti vastaan heti ensimmäisestä vuodesta alkaen. Tietysti kulttuurialalla matka taloudelliseen kestävyyteen on aina pitkä. Joka vuosi on samat apurahakierrokset ja niin edelleen.

Meillä on kuitenkin ollut tietynlainen etulyöntiasema, kun itse olen toiminut pitkään elokuva-alalla. Sen ansiosta tuntee hyvin kentän ja on verkostoja ja tietynlainen uskottavuus. Kaikkea ei tarvitse koko ajan olla perustelemassa. Täysin uudella ja tuntemattomalla toimijalla olisi varmasti ollut hankalampaa. Olen kiitollinen siitä, miten mukavasti homma on lähtenyt käyntiin.

Minkä kokoisella porukalla Sensommaria järjestetään?

Itse vastaan festivaalijohtajana esimerkiksi rahoitusasioista ja sisällön järjestämisestä, eli elokuvista ja vieraista. Laura on luova johtaja, ja vastaa siitä miltä festari tuntuu ja näyttää, toisin sanoen siis puitteista, visuaalisesta ilmeestä, mainonnasta, ynnä muusta. Meidän lisäksemme ydinryhmässä on ohjelmisto- ja kielikoordinaattori Anna Brear, joka keskittyy eniten festarin ruotsinkieliseen sisältöön. Anni Fahler on Sensommarin tuotantopäälikkö, hän on ollut festivaalin perustamisesta asti menossa mukana. Minä, Laura ja Anna olemme ympärivuotisessa toiminnassa eniten mukana, Anni taas on nykyään myös DocPointin toiminnanjohtaja, joten hän kerkeää olla messissä enemmän lähempänä festivaalia.

Tämän neljän hengen ydinporukan lisäksi yhdistyksessä ovat mukana myös Frans Astale ja Emma Junnila. He vastaavat lippukaupasta, teknisemmästä puolesta sekä talous- ja talkooasioista. Talkoolaisia meillä on ollut yleensä noin viisikymmentä, ja mukana on myös paikallisia talkookoordinaattoreita.

Onko festivaalin järjestämisessä ollut yllättäviä puolia tai jotakin, minkä takia on täytynyt tehdä suunnitelman muutos?

Festarin yleinen sujuvuus on kyllä yllättänyt, kiitokset siitä yleisölle. Meillä on kuitenkin vanhat tilat, jotka luovat tiettyjä rajoitteita. Yleisötapahtumissa on hankala yliarvioida sitä, mikä kaikki voi odottamatta mennä pieleen, mutta valituksia ei ole tullut juuri mistään. Viime vuonna meillä oli sentään kaikki oheistapahtumat mukaan lukien 5000 kävijää.

Yksi suunnitelman muutos on liittynyt siihen, että alussa halusin ohjelmistoon vain kaikkea mahdollisimman uutta ja ennennäkemätöntä, vähän sellaisia kuriositeetteja. Kun kuitenkin päätimme ottaa ohjelmistoon elokuvia, jotka itse ajattelin kaikkien ehkä jo nähneen, näytökset olivat tosi suosittuja. Eiväthän kaikki uudet elokuvat välttämättä Porin kokoisessa kaupungissa pyöri leffassa kuin viikon tai pari. Mukana on kiva olla kuluvan vuoden parhaimmistoa hiukan laajemmin, vaikka kaikki elokuvat eivät esimerkiksi liittyisi festarin teemaan.

Ei saa ajatella vain omaa kuplaa, vaan pitää muistaa, että festareiden ohjelmisto voi palvella monenlaisia tarpeita monille yleisöille. Ohjelmistossamme on aika paljon arthouse-leffoja, joiden vastapainona tai ehkä niin sanottuna porttihuumeena on hyvä olla suurelle yleisölle lähestyttävämpiä elokuvia.

Minkälaisia haaveita teillä on Sensommarin tulevaisuudennäkymistä?

Tapahtuman kokoa olisi toki hienoa kasvattaa, ja samalla saada toimintaa taloudellisesti vakaammaksi. Toki tapahtuman intiimiyttä ja lähestyttävyyttä halutaan varjella, ja huomioida Reposaaren kantokyky tapahtumaympäristönä. Viime kesänä meillä oli tapahtumassa mukana Sirkus Suosalon teltta, mistä jäi ajatus, että tänäkin vuonna haluaisimme lanseerata uusia tiloja. Kaavailemme tällä hetkellä näytöstilaksi venehallia, josta voisi tulla meidän vastineemme esimerkiksi Sodankylän isolle teltalle.

Olisi kivaa myös saada jatkossa enemmän kansainvälisiä ensi-iltoja Sensommariin. Meillä on aikaisemminkin ollut vaikkapa Past Livesin (2023, ohj. Celine Song) Suomen ensi-ilta, mikä oli kreisi juttu. Jokaisille festivaaleille olisi mukava saada ainakin joku kansainvälinen vieras. Lähtökohtana siihenkin on ensisijassa pohjoismainen yhteistyö.

Tämä vuosi tulee olemaan Sensommarin neljäs. Haaveissani viides vuosi on se, jonka jälkeen voi sanoa festivaalin olevan vakiintunut, merkittävä kulttuuritapahtuma, jonka vuosittaisesta toteutumisesta ei enää ole epävarmuutta. Rahoituksesta saa aina tietää vasta keväällä, mikä luo oman stressinsä. Tietynlainen stabiilius, jota esimerkiksi tieto tasaisista kävijämääristä tuo, on se mihin halutaan päästä kiinni. Onneksemme Porin kaupunki ymmärtää kulttuuritapahtumien merkityksen kaupungin elinvoimaisuuden suhteen, ja se on sujuvoittanut tapahtuman järjestämistä paljon.