Striimausvallankumous ei lunastanutkaan lupauksiaan – kuluttajan kontolle jää paskoontumisen taakka

Milo Kiviranta, huhtikuu 2026, nro 1

Koin hiljattain jotakin syvästi häiritsevää nauttiessani oman kotini turvassa siitä modernista arjen luksuksesta, jota striimauspalvelut meille tarjoavat. Olin juuri valikoinut Amazonin omistamasta Prime Videosta illan elokuvaksi Robert Altmanin klassikon The Player (1992) ja katsonut sen loppuun, kun muutama sekunti lopputekstien alkamisen jälkeen televisio alkoi itsestään pyörittää toista, täysin satunnaista elokuvaa. Mitä?

Niin kuin TikTokin kyltymätön slopin tulvassa, katsottuani yhden elokuvan Prime Video arpoi minulle uuden sisältöpläjäyksen pyytämättä. Tämä oli shokeeraavaa. Elokuvan jälkeen kuuluu makustella hetki sen jättämää fiilistä lopputekstien tarjoaman ambienssin avittamana, kaikkihan sen tietävät.

Närkästyttävä tapaus sai pohtimaan laajemmin suoratoistokokemusta tänä herramme vuonna, lähinnä siis sen lähtökohtaista kehnoutta. Tällainen elokuvataiteen kohteleminen tasapaksuna, algoritmin sanelemaan jatkuvaan syöttöön soveltuvana kontenttina ei sinänsä yllätä, kun miettii striimereiden tarjontaa ja sitä, mitä se keskimäärin antaa elokuvan ystävälle.

Esimerkiksi Netflixistä on melko turhaa etsiä mitään ennen 80-lukua tehtyä. Käyttökokemuskaan ei varsinaisesti kannusta tekemään obskuureja löytöjä – klassikot-kategoria on hyvin ysärivetoinen ja suurten yleisöjen valmiiksi pureskeltuja suosikkeja painottava. Disney+ pääsee brassailemaan valtaisalla kirjastollaan, omistaahan Mikki kohta isoäitisikin, mutta tämä ei luonnollisesti ole laadun tae. Vai kiinnostaisiko ahmia esimerkiksi kahdeksan Pentujengi-elokuvaa?

Edellämainittu Prime Video on valikoimansa puolesta aidolle cinefiilille striimauspalveluiden houkuttelevammasta päästä, ainakin noin ensi silmäyksellä. Prime tyrkyttää jos jonkinmoista kovaa klassikkoa ja harvinaisempaa herkkua, mutta elokuvan valittuasi vastaan saattaa äkisti tulla erikoinen este: pieni keltainen ostoskorin kuva, ja kehotus aloittaa MGM+-palvelun seitsemän päivän kokeilujakso. Huomattava osuus Prime Videon valikoimasta ei siis ole Prime Videon valikoimaa, vaan maksulliseen palveluun sisäänrakennettu harhaanjohtava mainos toiselle maksulliselle palvelulle. Kaukosäädin meinaa lentää seinään.

Moni varmasti tunnistaa tilanteen, jossa ankean suoratoistovalikoiman ja epäintuitiivisen käyttökokemuksen loputtoman suon luoviminen vie kaikki mehut edes alkaa oikeasti katsomaan elokuvaa. Paskoontumisestahan siinä on kyse.

Kanadalaisen journalisti Cory Doctorow’n kirjassaan Enshittification (2022) popularisoima termi viittaa digitaalisten palveluiden laadun vääjäämättömään laskuun, jota markkinatalouden kannustimet lietsovat. Asiakkaita houkutellaan aluksi hyvällä tuotteella, mutta ennen pitkää käyttäjäkokemus heikkenee, sillä prioriteettinä on osakkeenomistajien palveleminen. Suoratoistopalveluiden ei tarvitse olla miellyttäviä käyttää tai tarjota laadukkaita elokuvia tai tv-sarjoja niistä kiinnostuneille – niiden tarvitsee takoa rahaa. Moisista asioista on maksavan asiakkaan oikeastaan täysin katteetonta nillittää.

Elokuva-asiaan vihkiytyneille on toki omat, astetta laadukkaammat palvelunsa, kuten Mubi ja toistaiseksi vain jenkeissä toimiva Criterion Channel. Yleispätevämmät palvelut kuitenkin epäonnistuvat yleispätevyydessään. Tätä nykyä omissa nörttipiireissäni yhdessä ideoitu illan elokuva päädytään yhä useammin striimaamisen sijaan vuokraamaan jostakin, koska on pakko. Totiselle elokuvanautiskelijalle vakavasti otettavia vaihtoehtoja jäljellä on oikeastaan kolme: vuokraaminen, fyysisen kopion käsiinsä etsiminen ja piratointi. Siis aivan kuin ennen vanhaan. Ollaan päädytty lähtöruutuun.

Striimausvallankumous ei lunastanutkaan lupauksiaan, tai kenties lunasti, riippuen kelle tehdyistä lupauksista on puhe. Pääomasijoittaja ainakin hymyilee, samoin kuka tahansa joka kaipaa algoritmin jatkuvalla satunnaistoistolla tykittelemää aistiärsykettä tekemistensä taustalle. More power to you. Kaunis ajatus kätevästä pääsystä loputtomaan kirjastoon täynnä laatuviihdettä ja maagisia elokuvakokemuksia juuri sinun makuusi on kuitenkin auttamattomasti kariutunut. Elokuvia tosissaan harrastavalle ei enää ole sama muutaman vuoden takainen itsestäänselvyys, että ne suoratoistettaisiin. Nähtäväksi jää, onko paskoontumisesta paluuta.