Kategoria:

World War Z (2013)

Niille, jotka haluavat arvostelunsa spoilerittomana: World War Z on ideaköyhä, sieluton ja hampaaton ison rahan zombileffa, johon kenenkään ei kannata tuhlata senttiäkään. Jos jatkat arvostelun lukemista tästä eteenpäin, vastuu yllätyksellisyyden turmeltumisesta siirtyy pois kriitikon harteilta. Tosin jos haluat WWZ:n äärellä yllättyä, niin toivottavasti trailerit ovat jääneet näkemättä ja aivosi ovat irrotettavaa mallia, jotta ne voi jättää 3D-lasien pantiksi teatterin aulaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Iikka Kivi
Kategoria:

La Bête Humaine (1938)

La Bête Humaine, Ihmispeto on elokuva vauhdista. Avantgardistinen, intensiivisen rautatiemontaasin kiskoilla sauhuavassa ryminässä, kun kiidossa tuuli pyyhkii Lantierin päätä; elokuvan avaus toimii hypnoosiin esiasteena. Ääniraita on täytetty kiitävän junan metelillä. Kiskomiesten huudoilla. Sukelluksilla tunneleihin, joissa tyhjyys tiivistyy mustaksi. Sitten: J. Kosman musiikki. Hämäryyden viulut, narkolepsian repäisyurut.

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

The Purge (2013)

Tuotantoyhtiö Blumhouse Productions on taas teettänyt kauhuelokuvan, tällä kertaa yhdessä taide-elokuvan suurtukija Michael Bayn kanssa. Kolminaisuuden viimeinen pala on ohjaaja/käsikirjoittaja James DeMonaco, joka on aiemmin ollut lähinnä kirjoituskoneen ääressä esimerkiksi The Negotiatiorin käsikirjoituksen teossa. Lopputuloksena syntyi The Purge, tai kuten sitä Suomessa markkinoidaan, Puhdistuksen Yö.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Einstein’s Brain (1994)

Ah soo… have you seen… Einstein brain?” kysyy rillipäinen, pulska ja kikkaratukkainen japanilaismies yhä uudestaan ja uudestaan pahaa aavistamattomilta yhdysvaltalaisilta yhdessä absurdeimmista hyvänmielenelokuvista, Einstein’s Brainissa. Kysymyksen kohteeksi joutuvat niin lääkärit, lääketieteenopiskelijat kuin vastaan kaduilla tulevat sivullisetkin, jotka mies kohtaa matkallaan halki Yhdysvaltojen. Perässä askeltaa kärsivällisen näköinen nainen, miehen opas hänen pitkällä matkallaan – hänen mukanaan lävitse Amerikan vaeltava tulkki.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

The Tree (2010)

Australialais-ranskalaisena yhteistyönä toteutettu, Julie Bertuccellin käsikirjoittama ja ohjaama The Tree sai alkunsa, kun ohjaaja luki Judy Pascoen romaanin Our Father Who Art in The Tree ja halusi tehdä siitä elokuvasovituksen. Tuottaja Sue Taylor omisti kirjan elokuvaoikeudet, mutta projekti oli jäissä sopivan ohjaajan puuttumisen vuoksi. Hieman yllättävän ja onnekkaankin sattuman kautta ohjaaja ja tuottaja siis löysivät toisensa ja pystyivät aloittamaan haluamansa projektin. Elokuva sai kunnian päättää vuoden 2010 Cannesin elokuvajuhlat, ja sille annettiin näytöksen jälkeen seitsemän minuuttia kestäneet seisovat aplodit.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri
Kategoria:

Like Someone in Love (2012)

Akiko (Rin Takanashi) on nuori nainen, joka yliopisto-opintojensa rahoittamiseksi työskentelee poikaystävänsä Noriakin (Ryô Kase) tietämättä prostituoituna. Tilanne on elokuvan alkaessa jatkunut jo pidemmän aikaa. Akiko lähetetään yleensä baareista asiakkaiden koteihin tekemään työnsä. Hän ei ole uskaltanut kertoa asiasta Noriakille, joka on jo aavistanut jotain ja seuraa Akikoa pakkomielteisesti, esimerkiksi soittelemalla varmistuspuheluita.

Akikon motivaatiota ei kerrota: toisaalta hän tuntuu olevan haluton lähtemään varmasta parisuhteesta, toisaalta hän tuntuu pelkäävän Noriakin reaktiota ja hieman miestä itseäänkin. Eikä suotta, kuten elokuva tulee osoittamaan. Parittaja Hiroshin (Denden) ja ystävän ja kanssaprostituoitu Nagisan (Reiko Mori) neuvoista ei ole paljoa hyötyä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

La femme d’à côté (1981)

Kohtalokas nainen on hienotunteinen, uskaltamaton, tyylitelty ja, mikäli lopun aavistaa jo alkumetreistä, myös täysin harmiton elokuva. Enää ei ole nuorekasta innokkuutta, uhmaa, kapinaa, seikkailumieltä. 400 Kepposta ja Jules ja Jim näyttävät nyt luonnollisilta nuoruuden purkauksilta kohti vanhuutta laskeutuvan intohimoisen eläjän retrospektiivissä. Oliko F. Truffaut lupaus, joka haihtui kuin höyhen tuleen? Toisin kysyen onko Truffaut tehnyt Kesyttömän jälkeen ainuttakaan hyvää parempaa elokuvaa?

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Tuhottu nuoruus (1947)

Väestöliiton kanssa yhteistyössä toteutettu Tuhottu nuoruus käsittelee pökerryttävän suoraan aborttia, ottaen huomioon, että elokuva on valmistunut vuonna 1947. Taustalla paistaa selkeästi Suomen valtion tarve valaa uskoa sodan runtelemaan kansaan, jotka jatkaisivat suurien sukupolvien tehtailua. Hyvinvointivaltiopornon tirehtööriksi on osoitettu Hannu Leminen ja malliesimerkiksi hän on kehittänyt Niinisen perheen, jonka vaimo pusertaa ulos juuri kuudetta lastaan. Lapsen syntymä on totta kai aina iloinen tapahtuma, vaikka perheen arkea varjostaa liian ahdas kaupunkiasunto ja perheen vanhin tytär, Kirsti riiustelee lääkärinpojan, Einon kanssa. Tunne on molemminpuolinen, sillä Einon perhe suhtautuu myös varsin epäluuloisesti ”laitakaupunkilaisheitukkaan”.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi