Kategoria:

Celia (1989)

Yksi yleisimmistä kritiikeistä epätavanomaisia elokuvia kohtaan on se, että teos on epätasainen; siis että sen tietyt osa-alueet eivät muodosta yhdessä jonkinlaista hallittua kokonaisuutta, jossa jokainen osa tukee toistaan aukottomasti. Väite on omituinen ja virheellinen, koska se on niin formalistinen ja perustuu katsojan tottumukseen eikä loogisesti perusteltavissa olevaan selitykseen. Se olettaa, että kerrontaan keskittyvällä elokuvalla on oltava jokin tietty muoto ja siihen muotoon olennaisesti kuuluvien tiettyjen kerronnallisten piirteiden on yksinkertaisesti täytyttävä, jotta elokuva olisi nautittava. Se siis tuuppaa sivuun kokeellisen elokuvan vaikutuksen, kulttuuriset erot ja sen, että elokuva on ensisijaisesti visuaalinen media, jolla on lupa kokeilla, sen sijaan että sen tulisi täyttää jotain iänikuisia tarinankerronnallisia vaatimuksia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

Tuhat kertaa hyvää yötä (2013)

Kuvakäsikirjoituksen Alankomaissa tapaamme draaman noloimman keinon: puolilähikuvien ylikäytön sekä arvaamattoman väsyttävästi toimivan leikkauksen ihmisnaamasta ihmisnaamaan. Harvoin ihmisnaamassa riittää voimia herättämään innostusta, ja vain harvoin ohjaaja ja kameramies osaavat päästä näyttelijöiden minään tätä tietä: uhkarohkea yritys on useimmin epäonnistunut (esimerkkejä on liian monta niistä tässä yhtäkään mainitakseni) kuin onnistunut (Faces, Jeanne D’Arcin kärsimys, Persona, Sátántangó, tai uusista vaikka ei aivan samaa luokkaa kuin edelliset edustava Free Ranges vain joitakin tunnetuimmista mainitakseni), mutta kun se on onnistunut, on se voinut paljastaa meille jotakin kopioimatonta: tunteen suoran palon elämän hullussa liekissä porautuen olemassaolon helvettiin ja heittäen sen kankaalle kuin totuuden suoraan päin silmiä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Wetlands (2013)

Tarina kuroutuu sheivaamissattuman varaan: kun Helen on ajelemassa peppukarvojaan erään työkaverin innoittamana, hän ajaa myös vahingossa jotain muutakin. Rusahdus ja verta putoaa vessan kaakeleille. Ensimmäisellä kerralla Lars von Trierin Nymphomaniacin alkukuvina esitetyssä trailereissa luulin hänen ajavan pillustaan ulos putkahtaneen klitoriksen, mutta: hän ajaakin peräpukamansa puhki. Kertojaääni sanoo, että kuvitteli vain vanhoilla kävyillä olevan peräpukamia, mutta huomaa, että niitä voi olla vähän jokaisella. Hän joutuu lääkäriin ja – tavallaan – ihastuu hoitajaansa, joka on tosin varattu; sen jälkeen yrittää pokailla tätä toiselta suuseksiin suostumattomalta naiselta. Vaikka juonikuvio saattaisi kuulostaa nyt saippuaoopperajaksolta, pysyttelee Kosteikkoja tyyliltään yhtä kaukana sellaisesta kuin Katainen köyhistä, toisin sanoen yhtä kaukana kuin Jupiterin kuu maasta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen
Kategoria:

Lisa Limone ja Maroc Orange: Tormakas armulugu (2013)

Eestiläisen Nukufilmin uusi pitkä animaatioelokuva tuo katsojille jotain aivan uutta nähtävää. Se on suomalaistenkin kanssa yhteistyössä tehty nukkeanimaatiomusikaali, joka kertoo siirtolaisuudesta, orjuudesta ja rakkaudesta. Aavistuksen härskejä ja absurdeja kohtauksia on muutamia, mutta aika täysipainoisesta koko perheen elokuvasta on kysymys.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Murharyhmä (1991)

Tuoteseloste voisi kuulua näin: David Mametin ohjaama ja käsikirjoittama Murharyhmä (1991) on miehinen tarina vähemmistökokemuksesta nykypäivän Amerikassa ja ihmisluonnon taipumuksesta käpertyä sisäänpäin rasituksen alla.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jaakko Kuitunen
Kategoria:

Threads (1984)

Atomipommi tappoi nihilismin, toteaa amerikkalainen kirjailija John Dolan esseessään The Case for Nuclear Winter. Kun sukupuutto ei enää ollut pelkkä ajatusleikki, elämän vastustajat valitsivatkin elämän. Takin kääntö on helpompi ymmärtää, jos uskaltaa katsoa tänä vuonna 30 täyttävän Threadsin. Se on uskottavaksi lavastettu läpileikkaus, valedokumentti, ydinsodan vaikutuksista Englantiin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jaakko Kuitunen
Kategoria:

Return to Nuke ’Em High Volume 1 (2013)

Troma on edelleen kuumaa kamaa, ehkä jopa kuumempaa kuin koskaan. Vankalla fanikunnalla porskuttava lafka on nostanut roskan laaturimaa kerta toisensa perään. Yhtiön keulakuvan Lloyd Kaufmanin vierailu Night Visions -festivaalilla varmasti nostatti heidän tunnettuuttaan myös Suomessa. Showmiehenä tunnettu Kaufman tekee paluun juurilleen, sillä Return to Nuke ’Em High Volume 1 on taattua 80-lukulaista saastaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Suuri kauneus (2013)

On ilmeisen harvinaista, että jokin elokuva hyökkää häpeilemättömän suoraan jotain instanssia kohtaan, koska kun se viimeinkin tekee niin, eivät katsojat välttämättä edes huomaa sitä tai työntävät sen ajatuksissaan taka-alalle. Paolo Sorrentinon Suuri kauneus on avoimen häijy lukuisia roomalaisen yläluokan piirteitä kohtaan. Se tarkastelee ummehtuneita aateliston kartanoita joiden sisälle on ihmisten silmiltä piilotettu taideaarteita, nousukasmaisen ja kattohuoneistoissaan bilettävien ihmisten porsastelua, jotain puolueuskollisuudesta tekopyhästi meuhkaavien liberaalien ja puolivillaisia statementteja laukovien performanssitaiteilijoiden harhakuvien vallassa pyörivää maailmaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg