Targets kuuluu halvan B-elokuvan aatelistoon, ja oikeastaan sen myöhäiseen kukoistuskauteen ennen kyseisen tuotteen katoamista levitystuotannosta. Resursseissa on tingitty, mutta visiossa, tyylitajussa ja sanoman tehovoiman välittämisessä ei rahtuakaan.
Siluettimaiset kuvat vuoresta merenrannalla pudoten aaltoihin, meren alati jylläävä kuohu ja pauhke, kyläpahasen olemassaolo ja kaikki sen tarjoamat paheet tuolla jossain kaukana... Tähän eristysmäiseen ja avaraan miljööseen Emilio Fernández sijoittaa kolmiodraamansa.
Jos kauhujatko-osien perimmäinen ajatus on rahastaa heittämällä ruudulle aiempaa osaa kovemmat panokset, suuremmat määrät irtoraajoja ja ylipäänsä lyödä edeltäjä menon ja meiningin osalta, Demons 2:sta voisi kutsua epäonnistumiseksi. Se on kuitenkin hyvä elokuva.
Median satiirina Nightcrawler ei ole niin vahva esitys, koska yleisestä voimattomuudesta kertova (ja samalla paranoidia suhtautumista ruokkiva) klangi on aika tuttu. Saa pohtia, onko elokuvassa esimerkiksi huomioita, joita ei jo olisi esitetty jossain Ihanassa elämässä.
Inherent Vice valmistui Paul Thomas Andersonin elokuvaksi verrattain nopeassa ajassa ja epätavallisella tyylillä. Tarkoituksena puoliksi improvisoidulla ja leikkaushuoneen ihmeisiin tukeutuvalla työskentelymetodilla oli heijastaa alkuteoksen kirjoittajan, yhdysvaltalaisen postmodernin romaanin keisarin, Thomas Pynchonin, tyyliä.
YLE:n nuortensarjana käyntiin ponkaissut #lovemilla on nyt päätynyt valkokankaalle vähemmän sosiaalisen median ytimeen pyrkivällä Lovemilla-nimellä. Kyseessä on verrattain raikas tuulahdus suomalaisessa elokuvassa, vaikka ei missään nimessä tahraton sellainen.
Whiplashin pohjautuminen lyhytelokuvaan ei tullut yllätyksenä, vaikka en olekaan lyhytelokuvaa nähnyt. Ongelma on näet klassinen. Siinä on hyvä ensimmäinen ja viimeinen näytös. Whiplashin ongelmat ovat käytännössä toisen näytöksen ongelmia.
Jos Safe jotain kuvaa, niin se kuvaa vaikeaa yritystä tehdä selkoa kohdatusta tuntemattomasta. Jos totuus paljastuu tai jos elokuvan redusoi yhteen selitysmalliin, elokuvaa ei enää sen jälkeen ole, tai ainakin elokuva menettää identiteetin, jota sen poikkeuksellinen kuva- ja äänikerronta ovat johdonmukaisesti luoneet.
