Porno Holocaust (1981)
Porno Holocaust alittaa kaikki odotukset olemalla yksi huonoimpia elokuvia, joita olen koskaan katsonut.
The Shallows (2016)
Nimensä mukaisesti pinnallinen haiselviytymiskauhu tuntuu enemmän Tumblr-blogilta kuin elokuvalta.
Our Beloved Month of August (2008)
Teoksen arvo on sen tavassa olla välittämättä dokumentin ja fiktion välisistä eroista. Kuvatut ihmiset ja objektit vaihtavat merkitystään siirryttäessä moodista toiseen.
The Gift (2015)
Elokuva leikittelee kysymyksellä, voiko ihminen antaa anteeksi pahantekijöilleen, ja päätyy vastaamaan ettei voi, ettei ole mitään syytä anteeksiantoon. Tunnustan tämän ajatuksen koomisuuden ja silti melkeinpä kannatan sitä.
Mundane History (2009)
Vaihtoehtona poliittiselle todellisuudelle ohjaaja tarjoaa katsojalle kenties yllättäen, mutta loogisesti, vielä kauemmas historiaan menemistä, konservatiivista uskoa, buddhalaisuutta, yhteisyyttä maailman kanssa
Paljon melua tyhjästä (1993)
Vaikka elokuvan, kuten myös Branaghin, juuret ovat teatterissa, on lopputulos nautittavan elokuvallinen eikä sitä vaivaa kerronnan jähmeys, kuten monia muita bardin näytelmien filmatisointeja.
Bigger Than Life (1956)
Nicholas Rayn mestariteoksessa kortisoni laukaisee kiltissä perheenisässä piilevän hulluuden – tai selvänäköisyyden.
Kielletty planeetta (1956)
Kielletty planeetta on katkeransävyinen ja synkkä, faustilainen kuvaus kaiken ylittävästä tiedon ja tieteen mahdista. Painotus peilaa osuvasti 50-lukulaista vainoharhaista ja tiedefobista aikakautta: kaikesta huipputeknologiasta huolimatta ihmissielua riivaa yhä alituinen pimeys.