Tokyo Idols (2017)
Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty Tokyo Idols pohtii, mikä saa keski-ikäiset miehet intoilemaan alaikäisistä pop-idoleista.
The Founder (2016)
Jonkinlaista uutta mahdollisuutta elävä Michael Keaton esittää mallikelpoisesti Krocia, vaikkei hän pääsekään irrottelemaan tarvittavan paljon. Alkupuolen maaniset myyntipuheet ja jopa hiukan naiivi elämänkatsomus katoavat loppua kohden, kun Krocista kasvaa kylmä ja laskelmoiva bisnesmies. Siinä mielessä Keaton varastaa show’n, että hän on ainoa näyttelijä, joka elokuvasta lopulta jää mieleen.
Cabin Fever (2016)
Jos väkisin haluaa sanoa jotain hyvää, ovat maisemaotokset kauniimmin taltioituja kuin alkuperäisessä versiossa.
Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985)
Porin eksploitaatioguru Visa Mäkisen huikea visio ei naurata alkuunkaan.
Sofia’s Last Ambulance (2012)
Ilian Metevin dokumentti Bulgarian pääkaupungissa pyristelevästä ambulanssiporukasta kävelee epäonnistuneesti linjaa etnografian ja henkilökuvan välillä.
Ghost in the Shell (2017)
Edes Takeshi Kitano Steven Seagal- henkisessä roolissa ei pelasta elokuvaa putoamasta kliseisten Hollywood-jännäreiden pohjattomaan suohon.
Hidden Figures – varjoon jääneet (2017)
NASA:n avaruusohjelman unohdetuista merkkihahmoista saisi varmasti hienon elokuvan. Tämä ei ole se elokuva.
Kahdesta film noirista: Painajaiskuja, Viimeinen isku
Amerikkalaista unelmaa on aina paljastettu ja lavastettu amerikkalaiseksi painajaiseksi, vaikka ihmisten luomia myyttejähän ne molemmat ovat.