Kategoria:

Kun tuntematon kuolee

Jokainen kaupunki, kaupunginosa, kylä ja pitäjä pitää sisällään ne pari kaikkien tuntemaa hahmoa. Harmittomia kylähulluja tai urbaanilegendoja. Lahdessa sellaisia ovat olleet esimerkiksi Kärpäsenmäen mummo, Rytmi-Rane ja Kampa-Raimo.

Kärpäsenmäen mummo päivysti vielä hetki sitten joka päivä, aamusta iltaan, valtatien laidalla viittoen käsimerkkejä ohi kiitäville autoille. Legendan mukaan hänen poikansa/miehensä/koiransa/kissansa jäi siinä kohtaa auton alle. Erään koulukunnan mukaan mummo odottaa menetettyä rakastaan samassa paikassa, mutta todellisuudessa käsi taitaa heilua vain kaahareille (muutama vuosi takaperin Karpo järjesti mummolle kunniamerkin ajoliikenteen tarkkailusta.)

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Animatricksin kansainväliset huiput

Tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettävät Animatricks-festarit tarjoavat kahdeksan erilaista näytöstä. Kaksi pitkää animaatioelokuvaa, sarjan kuubalaisia lyhytanimaatioita, pari settiä kotimaisia outouksia ja ennen kaikkea kaksi esitystä kansainvälisiä huippuja. Ammattimaisten ja puoliammattimaisten elokuvien lisäksi tarjolla on myös yksi näytös lasten ja nuorten tekemää animaatiota lapsille.

Valikoima on kautta linjan laadukasta, mutta parhaiten vastinetta rahoille saa kummastakin Kansainväliset huiput -sarjasta. Tässä ajatuksia kahdesta huipusta per sarja.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Sleeping Beauty (2011)

Japanilaisen kirjailijan ja novellistin, Yasunari Kawabatan lyhyt romaani, House of the Sleeping Beauties, vuodelta 1961, käsittelee skenaariota huumattujen nuorten tyttöjen kanssa nukkuvasta vanhasta miehestä. Kirjassa näkökulma on pelkästään vanhan miehen, joka viettää useita öitä leikkiin ryhtyneiden kaunottarien kanssa.

Julia Leigh kääntää osat ympäri aavemaisen kolhossa ja minimalistisessa ohjaisdebyytissään, Sleeping Beauty. Elokuvan keskushahmona on nuori, onton sielunmaailman omaava tyttö, joka päätyy tuollaiseksi yön ruususeksi.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Liikkeen kauneus

En tunne kovinkaan montaa tanssin harrastajaa, tai sen enempää tanssielokuvan ystäviä. Korkeintaan Dancen tuijottajia.

Minkälaista on tanssielokuva, miksi sellaisia tehdään festivaaliksi asti (Loikka 21.–24.3.2013), ja mitä ne antavat lajia ymmärtämättömille? Kyse ei ole väliaikatanssista, musikaalista, bollywoodista, juonellisesta sivuhaarasta, vaan elokuvista joiden sisältö on yhtä kuin tanssia.

Elokuva taitaa olla ainoa taiteenlaji, joka voi esittää ja tulkita mitä tahansa muuta taidetta. Tarvittaessa se on kuitenkin itse kaikista muista taiteista riippumaton.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Halvan animen nostalgia

Monet varhaisista elokuvasuosikeista jäävät pakkomielteisesti katsojan mieleen ja nostavat itsensä korkeuksiin, joihin muut eivät välttämättä ikinä voi päästä. Usein katsojan ensimmäiset kokemukset lajityypistä voivat jäädä mittariksi kaikelle sille, mitä tulee näkemään myöhemmin. Lapsena nähdyille elokuville on oma paikkansa, mutta kultaako aika muistot?

Yksi ensimmäisistä omista elokuvistani oli Rai Luolapoika 3. Rai Luolapoika oli alunperin 1971 valmistunut japanilainen 22 osainen animesarja, joka on suomalaisille, 80-luvun lapsille tuttu lähinnä Omaxin 1988-1990 julkaisemana kuusiosaisena piirroselokuvasarjana.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Psykologinen fantasia

Tarkoitan määritelmällä niitä elokuvia, jotka eivät pidä välttämättä sisällään mitään yliluonnollista, mutta jossa näitä selittämättömiä asioita voi tapahtua, etenkin roolihahmon pään sisällä, tämän kuitenkaan vaatimatta trillerin tai kauhun aineksia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen