The Venerable W. (2017)
Pelko ja pelon lietsonta ovat aiheuttaneet sen, että rauhan uskonnon perusta Myanmarissa lepää murhattujen ruumiiden päällä. Tässä pahassa on jotain käsittämätöntä ja selittämätöntä.
Synkkää dadaismia
Ugandan diktaattori Idi Amin Dada halusi pelata Diplomacya, mutta hänen lahjansa riittivät Afrikan tähteen.
Midnight Sun Film Festival (2018)
Tämän vuoden Sodankylän elokuvafestivaaleilla oli tarjolla mm. myöhäiskauden Chabrolia, lyhytelokuvia ja yleisesti paljon, paljon filminauhaa.
Elokuvat ja muut 2010-2019
2010-luku oli ja meni. Laajakuvan toimitus muistelee menneitä.
Hidden Figures – varjoon jääneet (2017)
NASA:n avaruusohjelman unohdetuista merkkihahmoista saisi varmasti hienon elokuvan. Tämä ei ole se elokuva.
DocPoint 2019
DocPoint on Helsingissä jo 18. kertaa järjestetty Suomen ainoa pelkästään dokumenttielokuvalle pyhitetty festivaali jonka tarjonnan kautta valaistaan näkymää maailman inhimillisiin ja toisinaan myös epäinhimillisiin asioihin.
Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1
Ex-lakiopiskelija, teatteri ja televisioalan konkari Ken Loach (Mike Leigh’n lisäksi tunnetuimpia englatilaisia nykyohjaajia) muistetaan Suomessa ennen kaikkea hänen työväenluokkan ja sosiaaliverkostoissa rypivien elämää kuvaavista filmeistä. Niitä ovat esimerkiksi huostaanottokysymystä rajusti tarkasteleva Ladybird Ladybird, rakennustyömaaympäristöön osin sijoittuva Riff-Raff, työttömän ja terveystyöntekijän suhteesta kertova elokuva Nimeni on Joe, DDR:stä länteen tulleen taiteilijan pettymystä kuvaava Fatherland tai lemmikkihaukkaa pitävän pojan elämää luotsaava kaunis kuvaus Kes – poika ja haukka, joka oli muun muassa yksi Krzysztof Kieślowskin lempielokuvia. Koko uransa ajan Ken Loach on työskennellyt myös dokumenttielokuvan parissa.
The Disaster Artist (2017)
The Disaster Artist on sellainen kuin elämäkertaelokuvat yleensäkin ovat eli kunnioittaa kohdettaan liikaa voidakseen sanoa jotain sellaista, joka tuntuisi sydänalassa.