Ash Is Purest White (2018)
Vuoden 2018 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty Jia Zhangken uutuus pohtii ihmisen kaipuuta vanhoihin hyviin aikoihin toimien samalla sisällysluettelona ohjaajan filmografiaan.
Useless (2007)
Ohjaaja Jia Zhangke on monille tuttu nimi länsimaisilla elokuvafestivaaleilla palkintopöydät tyhjentäneistä Kiinan yhteiskunnallisia ongelmia käsittelevistä fiktioelokuvistaan. Yleensä vähäosaisten turhautumista ja paikallaan pysymistä kuvaavan ohjaajan dokumentti Useless kertoo kolmen esimerkin kautta kiinalaisesta vaateteollisuudesta sekä siitä, miten eri paikkakunnilta ja tuloluokista olevat ihmiset suhtautuvat muotiin.
Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1
Ex-lakiopiskelija, teatteri ja televisioalan konkari Ken Loach (Mike Leigh’n lisäksi tunnetuimpia englatilaisia nykyohjaajia) muistetaan Suomessa ennen kaikkea hänen työväenluokkan ja sosiaaliverkostoissa rypivien elämää kuvaavista filmeistä. Niitä ovat esimerkiksi huostaanottokysymystä rajusti tarkasteleva Ladybird Ladybird, rakennustyömaaympäristöön osin sijoittuva Riff-Raff, työttömän ja terveystyöntekijän suhteesta kertova elokuva Nimeni on Joe, DDR:stä länteen tulleen taiteilijan pettymystä kuvaava Fatherland tai lemmikkihaukkaa pitävän pojan elämää luotsaava kaunis kuvaus Kes – poika ja haukka, joka oli muun muassa yksi Krzysztof Kieślowskin lempielokuvia. Koko uransa ajan Ken Loach on työskennellyt myös dokumenttielokuvan parissa.
A Touch of Sin (2013)
Jia Zhangke on yksi Kiinan tärkeimpiä ohjaajia. Miehen 90-luvun lopun elokuva Xiao Wu periaatteessa pelasti kuolemaa tekevän kiinalaisen independent-elokuvan tekemällä radikaaleja muutoksia siihen, miten riippumattomat tuotannot siitä eteenpäin siirtyivät hakemaan rahoitustaan ulkomailta sen sijaan, että elokuvat tehtäisiin valtion rahoituksella, kuten sitä ennen oli tapana. Jian uutuuselokuva A Touch of Sin oli Cannesissa ehdolla Kultaisen palmun voittajaksi, ja se sai palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.
Midnight Sun Film Festival 2012, osa 4
Raporttimme viimeisessä osassa kaksi Tony Raynsin mestariluokan näytöstä (Suzhou River, Pickpocket), Les Girls, The Smiling Madame Beudet ja Sátántangó.