Kategoria:

Wrath of the Titans (2012)

Eeppinen on nykyään rankasti ylikäytetty sana, mutta joissakin kohdissa se on paikallaan – esimerkiksi silloin, kun se laitetaan etuliitteeksi antiikin Kreikan aikaiselle runoudelle. Uskomattomia yhteensattumia, järjettömiä hirviöitä, jumalallisia väliintuloja, tragediaa myymään miljoonia iltapäivälehtiä ja ihmisluonnon ylittävää sankaruutta – siis oikein, oikein hyvää kamaa käytettäväksi silloin, kun tarkoituksena on väsätä ison ruudun superlatiivinen efektileffa. Tarinat ovat valmiiksi toimivia, hahmot klassista sorttia, tapahtumat isoja ja kohtalot merkittäviä – ei muuta kuin cgi:llä minotauria veistämään ja homman luulisi olevan siinä. Mutta jos eeppisiä asioita tapahtuu pelkästään visuaalisella osastolla eikä fiilisrekisterissä, ei touhusta tule yhtään mitään. Tämän todistaa erinomaisesti Jonathan Liebesmanin tunneköyhä kökköpotpuri Wrath of the Titans.

Julkaistu: Kirjoittaja: Iikka Kivi
Kategoria:

Tokyo Drifter (1966)

Tokyo Drifter kertoo tarinan yakuza-maailmasta pomonsa kanssa erkaantuneesta Tetsuya Hondosta (Tetsuya Watari), jolla on kuitenkin edelleen asioita selvitettävänään rikosmaailmassa. Tai oikeastaan rikosmaailmalla on selvitettäviä asioita hänen kanssaan. Tetsuya, joka kantaa elokuvassa lempinimeä Phoenix Tetsu on heti elokuvan alusta lähtien yllättävän vaikea hahmo tulkita. Ei sillä, että hänestä ei saisi irti vaan oikeastaan siksi, että hänestä saa irti enemmän kuin tarpeeksi. Tetsuya on kovassa maineessa rikollispiireissä. Häntä pidetään jonkinlaisena ylivoimaisena koneena, joka on valmis tappamaan kylmähermoisesti kaikki, jotka ovat valmiita satuttamaan häntä tai hänen läheisiään. Japanilaiseen tapaan Tetsuya painottaa toiminnassaan ennen kaikkea uskollisuutta, jonka eteen hän onkin valmis kärsimään.

Julkaistu: Kirjoittaja: Toni Liimatainen
Kategoria:

Hongkong-komedian aarteita: Chow Yun-Fat on Aasian Cary Grant!

Chow Yun-Fat, tai kuten monet länsimaiset fanit häntä yksinkertaisesti kutsuvat, CYF, on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia kiinalaisia ja samalla myös aasialaisia näyttelijöitä. Hän löi itsensä tietysti lävitse niin sanotuissa heroic bloodshed -genren elokuvissa, joiden tunnetuin edustaja kansainvälisesti on tietysti John Woo. Näiden lisäksi suuri osa Chow’n rooleista 80-luvun loppupuoliskolla koostuu toimintaelokuvista. Woon filmien jälkeen tunnetuin lienee Prison on Fire (Ringo Lam, 1987), johtuen yhteydestään Quentin Tarantinon mainioon Reservoir Dogsiin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

Star Trek Into Darkness (2013)

Vuosi 1995. Coolio soi radiossa ja elokuvamaailmassa kuhisee. Kesän kuumimmat hitit ovat ilmestymäisillään. Casper, Congo ja Batman Forever. Jokainen elokuva saa osakseen suuria odotuksia niin taloudellisesti kuin taiteellisestikin. Casper ja Batman osoittautuvat hiteiksi, mutta ovat taiteellisesti täyttä kuonaa. Kun Bruce Campbell kuolee apinoiden kynsissä ja se on parempaa kuin uusin Batman-elokuvasi, olet vaikeuksissa. Edellisenä vuonna samoihin aikoihin teattereihin oli ilmaantunut esimerkiksi Leijonakuningas, yliarvostettu mutta kiitelty Forrest Gump, James Cameronin paras elokuva True Lies, ja Jim Carreyn kerralla supertähteyteen työntänyt The Mask. Laadussa on selvä ero. Seuraavana vuonna tulikin jo sellaisia hittejä kuten Shaquille O’Nealin tähdittämä Kazaam ja ainoa huomionarvoinen kesäelokuva oli Roland Emmerichin Independence Day. Vuotta myöhemmin olimmekin jo Batman & Robinin kohdalla, ja kesän hittielokuva koki hetkellisen katatonisen kuoleman.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Jurassic Park (1993)

Jurassic Park on ymmärtääkseni elokuvia, jotka suurin osa 90-luvulla eläneistä on nähnyt kerran tai kaksi joko lapsuudessaan tai lasten kanssa. Onhan siinä dinosauruksia ja jännitystä, ja ohjaajanakin Hollywoodin leppoisin (ja hämmentävin) mies, Steven Spielberg. Juoni on vanha ja tuttu ainakin Michael Crichtonin alkuperäiskirjan lukeneille. Richard Attenboroughin esittämä rikas huvipuistopohatta John Hammond onnistuu dinosaurusten kloonauksessa ja päättää perustaa dinosauruspuiston, johon lähtee hyväksyntäreissulle tiederyhmä, joka koostuu Jeff Goldblumista, Sam Neillistä ja Laura Dernistä. Haistatteko jo ysärin suloiset tuoksut? Jos ette, niin viimeistään Goldblumin heiluessa ruudulla loukkaantuneena ilman paitaa rintakarvojen täyttäessä koko ruudun tulette sen haistamaan. Ryhmän seuraksi tulevat myös Hammondin lapsenlapset, Tim ja Lex. Kesken kiertoajelun puiston turvatoimet kuitenkin pettävät, ja estradille astuu kysymys siitä, pystyykö ihminen saattamaan takaisin sukupuuttoon kuolleista nostetun eläinkunnan ennen kuin ne tekevät samoin Jurassic Parkin sisältävän saaren mikroyhteiskunnassa? Ja ennen kaikkea, onnistuuko Sam Neill suojelemaan pikkulapsia verenhimoisilta raptoreilta?

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Zagor kara bela (1971)

Hän on oikeamielisyyden perikuva. Hän ei juo. Hän ei polta. Hän voittaa pahikset oveluudella, nyrkein ja kehittyneillä aseillaan, haukuttuaan heitä ensin kurkuiksi. Rintaa komistaa uhkea logo. Kuka hän on? Batman? Ei. Teräsmies? Ei. Hämähäkkimies? Ei todellakaan, vaan kyseessä on villissä lännessä seikkaileva ja kaikkien tuntema legendaarinen Zagor! Miten niin ette ole kuulleet hänestä? Tämä intiaanien paras ystävä on lähtöisin italialaisen Sergio Bonnellin kynästä. Hän seikkaili 1960-luvulla kotimaansa huippusuosituissa sarjakuvissa. Kyseiset sarjakuvat saapuivat myös Turkkiin, jossa ne nousivat niin kovaan kysyntään, että Turkin elokuvateollisuus teki niistä peräti kaksi elokuvaa. Niistä ensimmäinen ja kenties merkittävin on Zagor Kara Bela, jossa Zagoria esittää roolista suureen suosioon ponnistanut Levent Çakır.

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila