Säästimme R&A-raporttimme finaalia varten radikalisoitumista, rakkaudesta sokaistumista, rakkauden välttelyä pullon kautta, Paul Greengrassin kateudesta vihreäksi saavaa heiluvaa kuvaa, italialaisia gangstereita ja tietysti lapsisotilaita.
Vaikka elokuvan, kuten myös Branaghin, juuret ovat teatterissa, on lopputulos nautittavan elokuvallinen eikä sitä vaivaa kerronnan jähmeys, kuten monia muita bardin näytelmien filmatisointeja.
Apokalyptisen trilogiansa jälkeen Gregg Araki oli uusien haasteiden edessä. Uraa piti pystyä jatkamaan laadukkaasti ja vieläpä uudistumaan siinä sivussa. Katsojien huutaessa lisää surrealistisen seksikästä teiniangstia, päätti hän poiketa romanttisen komedian hämärälle puolelle. Tästä genrevalinnasta johtuen Splendor saattoi jäädä turhan vähälle huomiolle. Ennen kuvausten alkua Araki koki myös muutoksia identiteetissään. Aiemmin homoseksuaalina tunnettu ohjaaja huomasi olevansa biseksuaali ja alkoi seurustella Kathleen Robertsonin kanssa. Uusi suhde on selvästi vaikuttanut tarinan tyyliin, koska se käsittelee entistä voimakkaammin biseksuaalisuutta.
Festariraportin ensimmäisessä osassa Tatsumi, 17 Girls, Kesä Monikan kanssa ja Hulluna Saraan.
