Tomb of Dracula (1980)
Tästä elokuvasta ei voi puhua ilman, että puhuu Olavi Virran pojan tuottamasta käsittämättömästä dubbauksesta.
Tästä elokuvasta ei voi puhua ilman, että puhuu Olavi Virran pojan tuottamasta käsittämättömästä dubbauksesta.
Naurettavuuksiin päästään, kun selviää, että Islamilaisessa valtiossa kuvattu filmi ei voi sisältää yhtään ristiä.
Tänä kekrinä kirppusirkuksen juomakipon voi täyttää verellä.
Michael Myers palaa monimutkaisempana kuin koskaan. Kauhuklassikon modernisointi osuu kerrankin naulan kantaan.
R&A on aina henkilökuvia täynnä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Tänään käsittelyssä on mm. paras yhdistelmä asioita, eli vapaapainijoita ja Bergmania.
Koko elokuvan alun on sellainen tuskallinen olo, että minä hetkenä hyvänsä saattaa tapahtua kauheita. Sitten kauheita alkaa tapahtumaan, koska ihminen pelkää, että niin käy. Iso pyörä alkaa pyörimään. Se on menoa sitten.
Meininki huokuu 80-luvun rumaa estetiikkaa, kun tapahtumien miljööksi valikoitunut slummi ja kaatopaikka ovat täynnä graffiteja. Slummi tarjoa muutenkin autenttisen oloisen kokemuksen kurkistaa puliukkojen elämäntapaan. Nämä juopottelijat sopivat maisemaan kuin paska pönttöön.
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017