Mies joka loi kauhua; Wes Cravenille
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
Cub (2014)
Assosioiko lapsi vaaran alla olevan ihmisen kanssa mielihyvän vai -pahan? Tämän toteaminen tuntuu olevan käsikirjoituksen perimmäinen ajatus, mutta siihen se jääkin.
Maggie (2015)
Useimmiten elokuvissa kuollutta lasta glamorisoidaan ja nostetaan jalustalle sen sisäisessä kuvakielessä, kun todellinen uhri, vanhempi, joka on yhä täällä, ja hänen tuskansa, jatkavat niin paljon syvemmälle kuin yhteen itkukohtaukseen lapsen hautajaisissa.
Salaiset kansiot ja kaksoistornit
Kiehtovaa salaisissa kansioissa on sen paranoia, joka oli jo 90-luvulla ummehtunut ja vanhentunut piirre, epätavanomainen elokuvissa, saati televisioviihteessä.
Night Visions Back to Basics 2015, osa 2
Night Visions Back to Basics 2015 -raportin toisessa ja viimeisessä osassa käsitellään festivaalin kauhutarjontaa. Spring, American Burger, Nekromantik 2, Schramm, Clown, Wyrmwood, Death Weekend ja Burying the Ex.
German Angst (2015)
Joukkorahoitus on hieno keksintö, mutta rahansa voisi sijoittaa johonkin parempaan hankkeeseen.
Night Visions Back to Basics 2015, osa 1
Vuoden 2015 Night Visions Back to Basics -raportin ensimmäisessä osassa käsitellään kaikkea paitsi kauhua. Reality, Everly, Marfa Girl, War Between Planets, Duke of Burgundy ja Tokyo Tribe.
Hunchback of the Morgue (1973)
Hunchback of the Morgue on määrätietoinen sekoitus yliampuvaa tunteiden kosiskelua, splatteria sekä goottilaista kauhua.