Kahdesta Matteo Garronen elokuvasta sekä vainoharhoista ja hävettävistä leikkauksista
Reality ja Tale of Tales.
Reality ja Tale of Tales.
Käsittelyssä Zombi 3, Zombi 3, Zombi 3, Zombi 3 ja tietenkin Zombi 3.
Vuoden 2015 R&A-ennakossa ruodittavana huumesotia, komeaa fantasiaa, rotukysymyksiä sekä skientologeille aidan takaa huutelua.
Night Visions Back to Basics 2015 -raportin toisessa ja viimeisessä osassa käsitellään festivaalin kauhutarjontaa. Spring, American Burger, Nekromantik 2, Schramm, Clown, Wyrmwood, Death Weekend ja Burying the Ex.
Jos kauhujatko-osien perimmäinen ajatus on rahastaa heittämällä ruudulle aiempaa osaa kovemmat panokset, suuremmat määrät irtoraajoja ja ylipäänsä lyödä edeltäjä menon ja meiningin osalta, Demons 2:sta voisi kutsua epäonnistumiseksi. Se on kuitenkin hyvä elokuva.
Ihminen pelkää sitä, mitä ei ymmärrä, ja jos aikuiset eivät ymmärrä nuorisoaan, niin hitto vie, sittenhän tehdään kauhuelokuvia, joissa nuoriso esitetään kasuaalien päähenkilöiden sijaan verenhimoisina murhaajina.
“Näemme elokuvassa syötävän aitoja apinan aivoja! Tämä on järkyttävää!” Video nasty -artikkelisarjamme toisessa osassa liikutaan Faces of Deathista Taloon puiston laidalla. Zombeja! Natseja! Kannibaaleja!
Sandran kamppailu ei ole luokkasotaa, vaan luokallisten sotaa oikeuksiensa puolesta, oikeuksien joita ei ole olemassa.