Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Älä syö punaista lunta! Laajakuvan joulukauhuartikkelissa joulupukki puree ja lyö.
R&A-raportointi jatkuu feministisellä uranuurtamisella, pedagogiikalla, italialaisilla ninjoilla, suurella määrällä rommia, sukurutsauksella ja pimeillä valokuvilla.
DocPoint on Helsingissä jo 18. kertaa järjestetty Suomen ainoa pelkästään dokumenttielokuvalle pyhitetty festivaali jonka tarjonnan kautta valaistaan näkymää maailman inhimillisiin ja toisinaan myös epäinhimillisiin asioihin.
Teoksen arvo on sen tavassa olla välittämättä dokumentin ja fiktion välisistä eroista. Kuvatut ihmiset ja objektit vaihtavat merkitystään siirryttäessä moodista toiseen.
Suurten yhtiöiden tekemissä videopeleissä eri osa-alueet käyvät jatkuvaa sotaa keskenään. Voittajia ei ole kompromissien syntyessä. Usein vain osa-alueista ulkoistetuin – musiikki – kantaa teoksen alkuperäisen vision loppuun saakka.
Ihminen pelkää sitä, mitä ei ymmärrä, ja jos aikuiset eivät ymmärrä nuorisoaan, niin hitto vie, sittenhän tehdään kauhuelokuvia, joissa nuoriso esitetään kasuaalien päähenkilöiden sijaan verenhimoisina murhaajina.
Jukka Kärkkäisen (Kovasikajuttu) ja Teemu Nikin (3 Simoa) koostaman sekä esittelemän, Elokuvateatteri Orionissa pidetyn näytöksen ohjelmisto ei pohjautunut itse festivaalien historiaan. Elokuvat ovat valittu edustamaan kotimaista roskaestetiikkaa, joskaan varsinaista roskaisuutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä esiinny kuin yhdessä elokuvassa. Puhuisin ennemmin mustista komedioista, jotka pyrkivät kukin tavallaan hylkäämään säädyllisen ja kunnollisen elokuvanteon rajat. Mahdollisimman korkea loukkaavuusaste on tässä yhteydessä merkittävä ansio. Esiintyjät itse virittivät yleisöä vastaanottavaiseen tilaan yrittämällä oksentaa ämpäreihin valkokankaan edessä.